Menomatkalla näin elämäni pelottavimmat linnut. En ole ikinä nähnyt niin valtavia otuksia puiden latvojen yläpuolella ja nostin autossa sellaisen metelin että varmasti uskoivat ettei minulle kannata ryppyillä. Emäntä nauroi ja sanoi että ne ovat tuulivoimaloita, mutta tiedä häntä uskoako. Ennen kokeen alkua kävimme Hangon satamassa katsomassa miltä toukokuinen meri näyttää. Tuuliselta, sen voin kertoa. Tuuli kävi avomereltä niin kovaa että minun korvani kääntyivät ympäri! Emäntä toivoi että koepaikalla olisi vähän tyynempää, muutoin minä kuulemma lentäisin ilmaan.

Ensi näkemältä paikka, missä tottelevaisuusosuus pidettäisiin, vaikutti hyvin rauhalliselta, mutta kun olimme vähän aikaa olleet paikan päällä, emäntä totesi että häiriötäkin oli. Viereisellä tontilla oli autojen vapaavarasto tms. ja tiellä ajoi koko ajan isoja rekkoja kuskaten upouusia autoja kyydissään. Lisäksi Halpa-Hallin varastoja täydennettiin pihan reunalla, joten häkkien kolinaa sun muuta hälinää oli ihan riittävästi.

Suoritusvuorot arvottiin tennispalloilla ja emäntä kaappasi meille pallon jossa oli numero 4. Se oli emännän mieleen, sillä toisessa parissa ollessamme vuoromme tulisi nopeasti, mutta saisimme kuitenkin katsoa yhden parin suoritukset ensin. Arpa antoi pariksemme rottweilerin, joka aloitti seuraamisella ja minut vietiin paikallaoloon. Emäntä seisoskeli henkilöryhmän vieressä ja yhdessä kohtaa eräs ryhmäläisistä katsoi emäntää ja hymyili leveästi. Silloin hän ajatteli että minä olen varmaan lähtenyt myyräjahtiin tai johonkin muuhun yhtä tärkeään puuhaan, mutta ihan kauniisti olin paikallani koko ajan.

Seuraamisosio sujui ihan kivasti, emäntä otti vähän varman päälle ja antoi lisäkäskyjä, minun mielestäni se oli ihan turhaa. Olisin kyllä osannut ilmankin. Pitkä ja tylsä seuraaminen alkoi kyllä lopussa kyllästyttämään, mutta läpäisimme tottelevaisuusosuuden ilman ongelmia.

Kun kaikki olivat suorittaneet tottelevaisuusosuuden, huomasimme että tasan puolet joukosta oli läpäissyt sen hyväksytysti ja toinen puoli valitettavasti hylättiin. Me hyväksytyn saaneet hyppäsimme autoon ja ajoimme keskustaan kaupunkiosuudelle, joka suoritettiin S-marketin pihalla. Kuvioihin kuului yksin jättäminen kaupan eteen, häiriökoira, kelloa pimputtava pyöräilijä, eksyksissä oleva autoilija joka vielä tööttäili meille ja taisi joku juoksennellakin pitkin pihaa. Lopuksi pysähdyimme juttelemaan ihmisryhmään ja minun piti käydä maaten. Sitten tuomari kätteli emäntää ja totesi ”onneksi olkoon”. Emäntä ilahtui kovin ja niin minäkin, sillä sain kasan nakkeja!