Tässä tapahtumassa järjestettiin kaksi koetta samalla kertaa. Me lähdimme mukaan koska emännän mielestä tarvitsin häiriöharjoittelua sisätiloissa – ja rutkasti. Periaatteessa taitoni kuulemma jo riittivät avoimen luokan liikkeiden suorittamiseen, mutta pääasiassa omissa oloissamme harjoitelleena emäntä epäili häiriön vievän keskittymiseni ja lisäksi kisakestävyyteni kahdessa peräkkäisessä kokeessa oli suuri kysymysmerkki. Koko kisamatkamme meinasi peruuntua jo alkutaipaleelle, sillä puolessa välin menomatkaa meidän piti pysähtyä kun minulla oli pissahätä. Takaisin autoon noustuamme ei emäntä saanutkaan enää autoa käyntiin, konepellin alta kuului vain ”wou”. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin pistää puhelinlangat kuumiksi ja sen jälkeen lähdimme emännän kanssa viereiselle metsätielle kävelylle. Jonkun ajan kuluttua palasimme autolle ja emäntä kokeili puolihuolimattomasti josko olisi joku ihme tapahtunut ja auto suostuisi käynnistymään. Ja käynnistyihän se! Ilman mitään nikotteluja (autoon oli kuulemma tullut joku jäähelmi bensasysteemiin). Siispä peruimme apujoukot ja jatkoimme matkaa talla pohjassa kohti Tamperetta. Koepaikalle ehdittiin juuri ennen kokeen alkua. Käytännössä jouduimme ensimmäisen kokeen paikalla oloon samoin tein ja minulla oli aika vauhti päällä, mutta silti maltoin pysyä paikallani vaikka mm. vierustoverini lähti emäntänsä perään, mutta tiukkaa se teki. Häntäni vispasi niin kovin että emäntä pelkäsi minun lentävän ilmaan sen voimasta. Olin vähän ihmeissäni oudosta paikasta ja kaikesta siitä hälinästä, mutta yllätin emäntäni ja pystyin keskittymään 172 pisteen edestä. Toisessa kokeessa olin jo vähän väsynyt, mutta rimaa hipoen onnistuin tottelemaan meille 160 pistettä. Hyppy meni pipariksi kun esteen takana sain hyvän hajun nenääni ja ajauduin niin sivuun etten enää välittänyt hypätä takaisin vaan tulin lyhintä reittiä.

Eli kokemusta saatiin ja tuloksetkin ylittivät emännän odotukset ja minä näytin hänelle etten minä aina niin mahdoton tapaus ole kuin hän väittää…

Isäukolle otti kisamatkalta kotiin jääminen kuulemma niin koville että hän oli ulvonut peräämme.