Tämä ilta sattui kuin onnenpotkusta olemaan mukavan viileä helteisten päivien jälkeen, joten pääsimme lähtemään siinä mielessä hyvillä mielin matkaan. Minulla on ollut pää melkoisesti pyörällä viime päivinä, koska olen alkanut opettelemaan uusia asioita ja emäntä on yrittänyt kikkailla treenitapojemme kanssa.

Kisa alkoi paikalla makuulla, eikä siinä ollut ongelmia, viivyttelin tosin hieman istumaan nousussa. Seuraamiseen jaksoin keskittyä hyvin, istumisessa olin hieman ajatuksissani. Luoksetulossa olisin tuomarin mielestä saanut kenties juosta aavistuksen nopeammin, mutta koska pysähdyin kuin seinään emännän käskyistä, ei hän katsonut aiheelliseksi pudottaa pisteitä liiemmin. Ruudun takana oli kehänauhan päällä painona laudan kappale ja minä luulin että se oli palkkani, joten juoksin vauhdilla ruudun läpi enkä malttanut pysähtyä emännän huudoista huolimatta (niin teki myös moni kilpakumppaninikin!). Palasin kuitenkin ruutuun todettuani ettei laudalla mitään namia ollutkaan. Emäntä on ollut niin kummissaan minun juoksenteluistani ruudussa kutsuttaessa, joten päätin tällä kertaa yllättää hänet kirmaamalla täyttä vauhtia hänen sivulleen – en tosin olisi saanut tehdä sitä ilman hänen kutsuaan… Tässä välissä kävimme kehän ulkopuolella vähän huilaamassa ja katsomassa muiden suorituksia ennen kuin palasimme tekemään loput liikkeet. Hyppynoudon suoritin oikein oppikirjan mukaan, metallinoudossa asettelin aavistuksen kapulaa suuhuni – se on vähän inhottava. Tunnistusnoudossa jäin hetkeksi haistelemaan maata kapuloiden vieressä, mutta minkäs teet kun siinä oli aiemman kilpailijan mehevät tuoksut. Löysin ja toin kuitenkin oman kapulan, ei ollut edes vaikeaa. Kauko-ohjaukseen päästessä olin emännän mielestä jo vähän puhditon ja huolimaton, mutta tottelin kuitenkin ilman suurempia ongelmia.

Tämä koe oli ruutua lukuun ottamatta oikein nappisuoritus ja saimmekin reilun ykköstuloksen pistein 277,5.