Tähän kokeeseen lähdimme (tai siis emäntä) vähän sekaisessa mielentilassa. Viikkoa aikaisemmin oli isäukko joutunut toisen koiran vakavan hyökkäyksen kohteeksi koulutuskentällä ja emännän mielenrauha oli järkkynyt. Hän oli ennen matkaan lähtöä jotenkin epämääräisen hermostunut, mutta ajatteli että lähdettävä on jotta hän pääsisi ”kynnyksen” yli. Minä puolestani, vaikka todistin isäukon kovaa kohtaloa ihan lähietäisyydeltä, en ottanut paineita tapahtuneesta vaikka emäntä niin kovasti epäili ja olin rauhallinen oma itseni. Olen alkanut kovasti ihmettelemään ettei emäntä tunnu luottavan minuun ihan täysillä ja siinäpä onkin hänellä korjaamisen paikka asenteessa. Tosin myönnän kyllä että hurjalla nuoruudellani on varmaan hieman vaikutusta asiaan…

Itse koesuoritus sujui pikkunätisti, emme tehneet mitään loisteliasta suoritusta, mutta yhteistyömme pelasi kuitenkin 167 pisteen, ykköstuloksen ja koulutustunnuksen TK2 edestä. Varsinkin seuraamisen alussa en heti hoksannut että olimme tekemässä koesuoritusta ja kuljin nenä maassa, mutta juoksuosuuden jälkeen tajusin että nythän pitää skarpata ja seurasin sen jälkeen hienosti. Emäntä sanoikin että jatkossa täytyy tehdä lämmittelyseuraamista juuri ennen kehään menoa että minä olisin hereillä. Emäntä epäilee taitojani ja pelkää päähänpistojani, mutta hänen olisi syytä muistaa että olemme käyneet kuudessa kokeessa ja aina olen tehnyt mitä on pyydetty enkä ole sooloillut mitään (ainakaan vielä. emännän huom.) – vaikka tässäkin kokeessa meinasin noudossa kirmata läheisestä avoimesta ovesta ulos. Toin kuitenkin kapulan kiltisti toisella käskyllä.

Emäntä taitaa olla vähän ällikällä lyöty, kun suoritin avoimen luokan suoraan kolmella kokeella. Hän ajatteli ilmoittautumisia rustatessaan että lähtisimme vain hakemaan kisakokemusta ja tulosten aika olisi ollut sitten myöhemmin keväällä. Mutta näin tässä nyt kävi ja kenties hänenkin olisi nyt syytä hieman tarkentaa käsityksiään minusta, taidan tosiaankin olla aikuistunut kaikin puolin, vaikka hän epäilee että olen jäänyt ikuisesti teini-ikään.