Vihdoin ja viimein emäntä uskaltautui viemään minut jälleen tokokehään esiintymään ja tällä kertaa tietysti voittajaluokkaan.

Olimme koepaikalla sopivasti reilua puolta tuntia ennen omaa vuoroamme, joten ehdin katsella hieman ympärilleni ennen kehään menoa. Aloitimme paikalla makuulla. Vierustoverini ei jaksanut odotella emäntäänsä ja lähti omin luvin perään, mutta minä maltoin itseni. Heiluttelin kuitenkin häntääni sellaista vauhtia että se olisi saattanut helikopterin lailla lennättää minut kehästä ulos – tuomari ei oikein innostunut ajatuksesta ja vähensi minulta ½ pistettä. Tämän jälkeen muut poistuivat kehästä ja me emännän kanssa jäimme. Olin intoa täynnä ja seuraaminen sujuikin hyvin siitä huolimatta että melkein koko matkan jouduimme kävelemään hidasta käyntiä. Minulla tosin oli sen verran kiire yhdessä kohtaa että edistin melkoisesti ja kun emäntä yhtäkkiä pysähtyikin, jäin aivan liian eteen istumaan. Tämän päälle emäntä otti vielä askeleita vasemmalle ja teki tämän takaani, joten minulle tuli kiire kipittää oikealle paikalleni emännän viereen. Antaessaan pisteitä tuomari tokaisi ”sehän meni paljon paremmin kuin ennalta odotin” ja tämä jäi vaivaamaan emäntää: tarkoittiko tuomari meitä vai kenties liikkeenohjaajaa? Seuraavana oli vuorossa liikkeestä istuminen, siinä ei ollut mitään ongelmia. Luoksetulo sen sijaan oli liikkeistä suurin mörkö emännälle, seisomiskäsky kuulemma kiertelee häntäni ja ties minkä kautta ennen kuin osuu korviini ja siinä ajassa ehdin juosta aivan liian paljon eteenpäin. Mielestäni kun jarrutan, niin jarrutan kunnolla, mutta emäntä väittää että jarrua pitäisi painaa aikaisemmin. Tiedä häntä. Yllätin kuitenkin ja otin vain pari loikkaa emännän huudettua ”odota” ja loppu liikkeestä sujuikin mallikkaasti. Emännällä oli hymy korvissa. Sitten ruutu, minkä piti olla hyvin treenattu ja helppo nakki. Minulle se olisikin ollut jos vain emäntä olisi ollut hereillä alusta asti. Hän lähetti minut ruutua kohti ja meninkin sisään aivan tolpan vierestä, mutta jostain syystä emäntä ei käskenyt minua maahan - hän selitti jälkeen päin että oli odottanut minun korjaavan keskemmälle ruutua, sillä olin kuulemma ollut liian reunassa. Minä kuitenkin ”korjasin” itseni ruudusta ulos, enkä enää mennyt siihen uudelleen, kiertelin vain sitä ympäri ihmetellen mitä kummaa jauhetta maahan oli ripoteltu. Tuomarikin vähän tiukkasi emännältä että mitä hän oikein ajatteli ja samaa ihmettelen minä! Siitä siis nolla ja hyvästit mahdolliselle ykköselle.

Tämän jälkeen emäntä meni hakemaan noutokapulaa ja minä huomasin että kehän ulkopuolella tapahtuu paljon jännittävämpiä juttuja! Ensin minun piti hakea puukapula esteen yli hypäten. Hyppäsinkin hienosti ja kävin sanomassa ”moi” kapulalle ja meinasin loikata takaisin emännän luo, mutta hän komensi minua uudelleen tuomaan kapulan, minkä sitten kilttinä poikana teinkin. Sitten emäntä viskasi metalliversion, millä hetkellä ei kehän ulkopuolella valitettavasti tapahtunut mitään hauskempaa, joten katsoin parhaimmaksi tuoda kapulan mukisematta. Tunnistusnoudossa olen hyvä, vaikka sekään ei ole minusta kaikkein hauskin homma, nouto kun on. Haistelin tarkasti kapuloita ja löysin helposti omani, mutta sitten huomasin että yksi kapula oli jäänyt haistamatta ja kävin vielä nuuhkaisemassa sitä. Tuomari ei tästä tainnut pitää. Lopuksi vielä kaukokäskyt. Emännän tarkoitus oli käskeä minut viereensä maahan, mutta en ollut ihan varma siitä, joten jäin istumaan. Uuden käskyn jälkeen ymmärsin mitä hän halusi. Kun hän sitten kauempaa huuteli minua istumaan, ajattelin vain pötkötellä siinä auringonpaisteessa. Muutin kuitenkin mieleni kun hän huuteli minua nousemaan ylös ja sitten vaihtelinkin asentoja oikein kiltisti.

Emäntä oli iloinen, olin kuulemma yllättänyt hänet tekemällä kaiken mitä hän pyysi – minulla kun hänen mukaansa on tapana tehdä vain jos minua huvittaa… Saimme kuitenkin tulokseksi 238 pistettä mikä oikeuttaa kakkostulokseen.

Kehästä poistuttuamme eräs vanhempi rouva yleisön joukosta tuli kehumaan minua, olin kuulemma ollut oikein reipas kehässä. Mukavaa kun tämä rotu on niin vilkas ja iloinen. Emäntä epäilee että minua luultiin suomenpystykorvaksi.