Emäntä halusi kokeilla kanssani motivaation nostoa pitämällä minua levossa ja vähällä puuhalla muutaman päivän ennen koetta. En minä laiska ole kehässä ollut, mutta emännän mielestä sähäkkyyttä voisi olla hieman enemmän. No, minä sitten annoin hänelle mitä hän tilasi… Koepaikallakaan en päässyt ulos autosta kuin vähän ennen omaa vuoroamme ja kylläpä olinkin tarmoa täynnä! Ennen kehään menoa tuomarin tarkastuksessa vielä maltoin, mutta kun lähdimme astelemaan kohti paikalla makuun paikkaa, en pystynyt enää hillitsemään itseäni vaan innoissani ryntäsin moikkaamaan liikkeenohjaajaa ja pyörin siksakkia hepulissa. Emäntä yritti komentaa minua sivulleen, mutta en saanut isoa vaihdetta pois päältä ennen kuin kunniakierroksen jälkeen.

Paikalla makuussa viereinen koira taisi olla kovin ihastunut minuun, niin tuomari ainakin sanoi että se oli kovin vikitellyt minua. Minä olin heilutellut häntää takaisin mutta maltoin pysyä paikallani. Seuraaminen meni muutoin hyvin, mutta kun minulla oli virtaa ihan liikaa niin mielestäni emäntä olisi saanut liikkua vauhdikkaammin ja yritinkin vihjata siitä hänelle välillä edistämällä. Luoksetulossa kaahasin täyttä häkää, enkä malttanut oikein pysähtyä, ruudussa juoksentelin muuten vain... Esteen yli hyppääminen ei tällä kertaa kiinnostanut minua yhtään ja yritinkin kiertää esteen, mutta emäntä ei antanut koetilanteen hämätä vaan käski minut takaisin laittoi hyppäämään esteen. Metalli- ja tunnistusnoudot menivät emännän mielestä hyvin, mutta jostain syystä tuomari ei ajatellut samoin, syy ei selvinnyt. Kauko-ohjauksessa liikkeenohjaaja seisoi vieressäni ja minä en malttanut olla katsomatta että mitä ihmettä hän oikein siinä rapisteli. Emäntä sanoi että asennonvaihdot tein kuulemma oikein kauniisti, mutta koska en oikein ollut kuulolla niin hän joutui toistelemaan käskyjään.

Tulos ei tässä kokeessa ollut kehuttava, vain kolmoseen edellyttävät 216 pistettä, mutta hauskaa oli koko rahan edestä minulla ainakin ja kyllähän emäntäkin naureskeli seuratessaan toilailujani.