Koulutusten jälkeen jäin treenaamaan poikien kanssa. Ohjelmassa oli noutoja ja seuraamista.
Reetun kanssa aloitettiin seuraamisella, joka oli vain muutamia askeleita ja täyskäännöksia ja tavan käännöksiä vasemmalle. Leiriltä saatujen ideoiden mukaan aletaan tätä hiomaan ja ihan hienosti alkoi Reetu pääsemään jyvälle.
Hyppynouto pk-kapulalla hieno, samaa ei voi sanoa tunnarista. Ruoka oli taas mukana ja Reetu sai vainun siitä, joten tunnari meni ihan hosumiseksi. Tilannetta ei kauheasti pelastanut enää edes se että vein kupin pois. Kokeilin sitä että olin itse kapuloiden lähellä muka rauhoittamassa tilannetta, mutta katinkontit, säätäminen vaan lisääntyi... Muutaman yrityksen jälkeen saatiin riittävän rauhallinen työskentely ja pääsin palkkaamaan Reetun.
Ohjattu ensin oikealle: merkki todella vauhdikas, samoin nouto. Perään vasemmalle ja se oli yhtä upea ja siitä nopea vapautus palkalle.

Aaken kanssa tehtiin myös täys- ja tavan käännöksiä, mutta oikealle. Kokeilin toisenlaista tekniikkaa kuin mitä nyt käytän ja totesin että vanhassa vara parempi, se on meille soveliaampi.
Ekan hyppynoudon otin kaukaa, varmaan kymmenestä metristä, jolloin Aake meinasi kiertää esteen. En ehtinyt kuin sanoa hämmästyneen "heeeei":n kun Aake loikkasi esteen yli tosi vinosti ja lähes vauhditta. Nouto ja palautus ok. Uusi yritys vähän lähempää ja nyt kaikin puolin hieno suoritus.
En uskonut kerrasta että vaikka yritän pitää ruokakupin näkymättömissä, niin koirat sen bongaa, joten Aakella oli kanssa kierrokset aika tapissa tunnariin lähdettäessä. Vauhtia siis riitti niin että ensin hyppäsi oman yli mutta paluumatkalla otti sen varmasti. Otettiin uudestaan ja nyt malttoi haistella järjestyksessä. Nyt on oltava tosiaan järki mukana etten pilaa Aaken supervarmaa tunnaria liialla vauhdilla!
Ohjattu vasemmalle, Maiju oli lo. Aake oli niin täpinässä vainuamastaan ruuasta että tuijotti minua herkeämättä eikä vilkaissutkaan Maijuun päin joka yritti yksiä keuhkonsa pihalle kapuloita viedessään...
Merkille meno oli vauhdikas vaikkakin aika kiemurainen, lähetys samaa rataa. Toi kuitenkin vauhdikkaasti vaikkakin yritti jättää luovuttamatta. Toinen kerta perään ja Aaken ajatukset yhä ruuassa. Oli oikeastaan edellisen toisinto. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt merkki hyvä ja suora eteneminen, samoin noudossa ja luovutuskin onnistui, joten nopea vapautus palkalle. Eli kuunteliko koirani, no kuuntelihan se, vaikkakin viimeisellä kerralla haukahti merkille mennessä ja lähetyksessä ;).

Aaken kanssa on haettu vauhtia systemaattisesti parin viime kuukauden ajan ja nyt sitä on näköjään saatu. Välillä vähän ylikin tarpeen. Mielenkiintoista nähdä seuraavassa kokeessa mikä on tilanne siellä.