Jatketaan kertomusta Turun kisareissusta tässä toisessa aiheessa, Aaken koepäiväkirjan jälkeen. Eli Peltolan ammattikoulun pihan kirous jatkuu ja koirani jatkavat huonoja suorituksiaan sen pihalla :). Aivan oikeasti, jostain syystä Reetukin on ollut aina todella huono ko. pihalla, en tiedä miksi. Sanoinkin jo päiviä ennen koetta ja vielä koepaikallakin, että mikäli tämä kisa menee poskelleen niin en enää koskaan ilmoita koiraani kokeeseen joka pidetään tässä paikassa. Ja nyt se myöskin toteutuu.

Aakessa oli suoraan autosta kehään joutuessa todella paljon virtaa, mutta se ei oikeastaan haitannut yhtään meidän tynkäsuoritustamme. Ruudussa Aake siis teki jotain aivan käsittämätöntä ja nousi haistelemaan ruutua. Olin parhaillani kävelemässä sitä kohti, joten leukani melkein putosi maahan kun näin mitä se teki. Ihmetystäni moiseen käytökseen helpotti hieman se, että ruutu osoittautui todella vaikeaksi muillekin evl:n ja voi:n koirille. Evl:ssä taisi Aaken lisäksi yksi koira mennä ruutuun. Pihalla kuulemma vilisee rusakoita ja voi olla että niiden haju oli niin vahva Aaken nenään, etenkin kun bongsimme yhden kulman takana kentästä, että se nousi haistelemaan. En tiedä.
Ohjattu tehtiin niin että ruudun merkki oli lähetyspaikka ja merkkinä oli äskeinen lähetyspaikka. Arpa antoi meille noudettavaksi oikean kapulan. Merkki oli hyvä, mutta Aakea kiinnosti ruutu niin paljon että se kääntyi merkillä sinne päin, juuri päinvastaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Lähti lähetyksestä kuitenkin oikealle, mutta ei nähnyt kapulaa vaan toi (tässä julkaisukelvotonta tekstiä ;)) keskimmäisen. Ei taaskaan uskonut kun huusin "seis"... Oikea kapula oli laitettu ikävästi siten että metrin päässä sen takana, kehänauhan ulkopuolella oli tarvikelaatikko ja sen vieressa kasa erilaisia kapuloita. Aakelle tämä oli liian vaikea, kun se ei seuraa kapuloiden vientiä kuin silloin tällöin vilkuilemalla. Kehän ulkopuolelta seurannut Antti sanoi että Aake kyllä selvästi yritti katsoa missä kapula on, muttei huomannut sitä. Minä ainakin haluan uskoa niin, vaihtoehtohan on että se päättikin hakea keskimmäisen ihan muuten vain. Nyt siis viime talvinen mörkö yrittää tulla takaisin ja pahoin pelkään että keskimmäinen kapula on noussut takaisin arvoon arvaamattomaan Aaken mielessä...
Keskeytin kokeen tähän koska Aaken ajatukset olivat selvästikin jossain muualla kuin kunnon keskittymisessä, enkä halunnut että se pääsee palkkaamaan itseään omilla kuvioillaan. Olen aina sanonut että itse en keskeyttäisi koetta koskaan vaan tekisin sen loppuun maksettuna harjoituksena, mutta nyt kun kohdalle osui tällainen tilanne juuri tämän koiran, siis Aaken kanssa, perun sanani ja totean että ohjaaja tuntee koiransa ja tietää onko tulevaisuudessa haittaa kokeen jatkamisesta. Aaken kohdalla todennäköisesti haittaa olisi tullut.

Vähän myöhemmin menin koulun kulman taakse ottamaan ruutua, ohjattua ja kaukojen aloitusta. Ruudun tein niin että Aake joutui juoksemaan aivan betonisten pyörätelineiden vierestä ja samat telineet peittivät hieman näkyvyyttä ruutuun. No, kuinkas kävikään? Merkki hyvä, samoin ruutuun meno, Aake juoksi sinne viivasuorasti eikä betonimöykyt haitanneet sitä yhtään.
Ohjatun tein ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä oikealle. Nyt laitoin keskimmäiseksi kapulaksi ison metallini, jos se ei vetäisi Aakea niin puoleensa. Kaikilla kerroilla merkit hyvät, samoin noudot, eikä ongelmia tuottanut edes tuo puolen vaihto. Kaukojen aloituksia otin nelisen kappaletta ja myös kestoa ekaan seisomiseen. Alkuun pyrki istumaan omin päin, mutta pian kestoakin löytyi. Niin että hyvin meni treenit näin kokeen jälkeen...
Katselin vielä voittajan ja sen jälkeen otettiin vielä ohjattua kumpaankin suuntaan, metalli keskellä, ei ongelmia.

Tämä oli vaikea koe Aakelle siinä mielessä että olen ihan tietoisesti ottanut sillä liikkeitä sarjana sääntökirjan järjestyksessä, enkä ole käyttänyt kovin pahoja häiriöitä kehän ympärillä - ainoastaan ylimääräisiä merkkejä. Harjoitellessani näin olen ottanut tietoisen riskin että kokeessa voi suoritusjärjestys ollakin toinen. Riskin olen ottanut siksi että ennen kuin aloin tekemään liikkeitä kaavamaisessa järjestyksessä, oli Aakella liikkeet aivan sekaisin. Kun se ei keskittynyt täydellisesti, niin se ei myöskään tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä. Kaavamaisella treenillä pääsimme tästä ongelmasta ja sain Aaken keskittymistä nostettua. Nyt sitten ilokseni huomasin että noiden liikkeiden perusteella mitä kehässä teimme, Aake harjoittelustamme huolimatta lähti tekemään sitä liikettä mitä pyysin. Se tuntuu todella hienolta ja nyt varmasti uskallan jo treeneissäkin alkaa sekoittamaan suoritusjärjestystä. Ehkä Aake ei olekaan niin putkiaivo kuin luulen...? Mukavaa oli myös huomata se, että vaikka Aake oli koko ajan kanssani kehän laidalla suorituksemme jälkeen, siis koko evl- ja voi-luokat, ja temusi ja piti seuraa ihmisille, niin silti sillä riitti motivaatiota totella vielä viimeisessäkin ohjatun treenissä. Lähes kuuden vuoden ajan tekemäni työ, Aaken yhteistyöhalun rakentaminen, on siis kantanut hedelmää ;)!

Päivän ikävä anti oli erään henkilön heitto: "Kyllä minua olisi harmittanut jos olisitte saaneet tästäkin kokeesta ykkösen." Niin, kateus vie kalatkin vedestä vai miten se meni... No, teimmepä ainakin jonkun onnelliseksi :D.