Lenkillä etsittiin tunnaria heinikosta. Löytäminen ei ollut pojille ongelma, eikä luovutuskaan Reetulle, mutta Aake sylki kapulaa suustaan kun tuli sivulle. Mahtaako tämä olla turhan vauhdikkaiden tunnaritreenien varjopuoli? Kotona sitten otettiin pelkkää tunnarin pitämistä ja poimimista ja kun Reetu pitää kapulasta tukevasti kiinni niin Aake sen sijaan poimii kapulan etuhampaillaan ja jättää sen herkästi siihen korjaamatta sitä paremmin suuhun. Tällöin kapula saattaa jäädä keikkumaan jopa vain kahden kulmurin varaan ja putoamisvaara on suuri, vaikka vahingossa. Tai voipa se tehdä niinkin että vaikka poimimisen jälkeen kapula tulisikin hyvin koko suun otteeseen, niin se "korjaa" sen sätkäksi suupieleen eli pitää sitä aivan päästä kiinni. Tämä on ihan oma mokani, mutta en kiinnittänyt asiaan aikanaan huomiota kun oli täysi työ saada Aake edes noutamaan. Asian korjaaminen tuntuu vaikealta, sillä noudot eivät siis ole alunperin olleet Aaken mieleen, ovat olleet suorastaan inhokkeja. Kovasti on tehty töitä että niistä on saatu kivoja juttuja ja en millään haluaisi tehdä asialle vahingossa hallaa jos alan viilaamaan pilkkua tässä asiassa. Aakella kun tuntuu olevan nykyään vain kaksi suhtautumistapaa noutoihin: ne on joko superhauskoja, jolloin tulee em. virheitä tai sitten ne ovat superäklöjä, jolloin se suorastaan sylkee kohti kapuloita. Ah tätä Aaken logiikkaa... Ehkä on parempi olla puuttumatta asiaan - paitsi tietysti sivulla pudotteluun, mikä loppuikin nopeasti kun palkkasin tukevaa pitämistä.
Otettiin myös kaukojen tekniikkaa lähietäisyydeltä.