Itselleni tuttuun tapaan pohdin koko eilisen päivän Aaken osalta mönkään mennyttä esineruututreeniä. Pohdin niin paljon että eihän auttanut muu kuin töistä kotiin tultuani pakata koirat autoon ja metsänlaitaan ottamaan uusiksi - ja paremmin suunniteltuna. Tallattiin Sussun kanssa 50m syvä ja noin 15m leveä kaista hieman ylös viettävään maastoon jotta näkisin paremmin Aaken toiminnan esineellä. Tuuli kävi oikealta.
Reetulle jätin valmiiksi kaksi esinettä, yhden oikeaan takakulmaan ja yhden vasemmalle keskelle. Lähetin ensin oikealta ja nyt Reetu tekikin hienon suoran piston ja nosti esineen varmasti. Toinen lähetys vasemmalta ja nenä oli hyvin auki koko matkan joten Reetu nosti puolivälissä matkaa olleen esineen hyvin.

Aaken jätin odottamaan alueen etureunalle kun kävin jättämässä yhden esineen oikeaan takakulmaan. Aake teki hienon piston ja nosti esineen epäröimättä. Toisen esineen kanssa sama juttu, Aake odotti ja katsoi esineen viemisen. Jätin sen lähes takarajalle, en kuitenkaan ihan takakulmaan koska lähetin Aaken rajaa pitkin ja halusin että juoksee tuulen alapuolella. Upposi hienosti ja nopeasti ja sai vainun esineestä juuri kuten olin ajatellutkin. Liekö johtui esineenä olleesta köysilelusta, sillä takkusi edelliselläkin kerralla juuri sen kanssa, mutta Aake jäi esineen viereen seisomaan ja katsoi minua hetken sen näköisenä että mitä tämän kanssa tehdään. En antanut mitään lisäkäskyjä, sillä halusin hetken odottaa ja katsoa miten Aake ratkaisee itse pulmansa, vai ratkaiseeko mitenkään. Muutama sekunti siinä katseltiin toisiamme ja sitten Aake nappasi esineen suuhunsa ja lähti tuomaan sitä minulle. Tässä vaiheessa tietysti superkehut!

Lopuksi vielä yhdet esineet kummallekin, Reetulle vasempaan takakulmaan, krepatun puun juurelle taakse. Esine nousi nopeasti ja vaivattomasti. Aakelle esine myös vasemmalle taakse, ei kuitenkaan ihan niin kulmaan kuin Reetulla. Tämäkin nousi vaivattomasti.
Sussun kanssa mentiin sitten hakemaan krepit pois ja se oli selvästi katsonut mallia pojista ja lähti ohjuksena risteilemään aluetta. Mitään esineitähän ei siellä tietenkään enää ollut, joten oli pakko jättää oma käsineeni pariin kertaan maahan että Skutikin sai löytää jotain. Koira jonka kanssa ei ole koskaan harrastettu "mitään" taitaakin olla oppinut vähän sitä sun tätä ihan vahingossa ;).