Iltalenkillä poikien kanssa pysähdyttiin pariin otteeseen tekemään kaukoja. Reetulla peruuttaminen sujuu, ah, niin hienosti ja asennot otetaan mielestäni loistavalla tekniikalla. Aaken kohdalla edistystä ei tapahdu, syynä saattaa olla se että allekirjoittanut vain odottaa että jotain tapahtuisi itsestään eikä tee töitä asian eteen... No, tosiasiassa ei olisi kuin kaksi hiottavaa kohtaa: seiso-istu -vaihdossa Aake saisi peruuttaa aavistuksen paremmin takatassujen päälle sekä istu-seiso -vaihdossa etutassujen teputtelu pitäisi saada pois. Vaikkei varsinaisesti ottaisikaan askelta niin nostaa tassujaan. Tällä hetkellä tuntuu ettei tämä olisi enää kovin ison työn takana, mutta miksen tee oikeasti asialle jotain...
Lisäksi päästiin - tai siis jouduttiin - tekemään muutamia todella tiukkoja ohitusharjoituksia, sillä pahimmassa tapauksessa kohdattava koira rähjäsi puolen metrin päässä pohkeestani. Olihan aika hienoa kun pojat siitä huolimatta kulkivat hienosti sivullani täydessä katsekontaktissa :). Vaikka tällaiset hankalat ohitustilanteet ovat sellaisia asioita joita ilman voisin vallan hyvin elää, ovat ne hyvää harjoitusta pojille. Varsinkin Aakelle joka ottaa kyllä erittäin mielellään haasteen vastaan jos niikseen tulee.

Sillä aikaa kun pojat söivät ruokaansa sisällä, menin Skutin kanssa pihalle tekemään alo-liikkeitä: seuraamista, liikkeestä seisomista ja maahan menoa. Kyllähän Mamma osaa hienosti, harmi vain että se saattaa olla arvaamaton vieraita narttuja kohtaan, joten tokokehään se ei ole sen takia koskaan mennyt eikä mene.