Tänään olikin jo kolmas aurinkoinen päivä peräkkäin ikuisuuksia kestäneen "sadekauden" jälkeen ja kun vielä oli vapaatakin niin tietysti soitto Maijulle ja Muurlan nummelle esineruudun tekoon.
Tallattu alue oli 50m syvä, leveyttä parisenkymmentä. Tuuli kävi vasemmalta.
Reetulle vietiin kaikki esineet valmiiksi, yksi oikeaan takakulmaan, yksi suht edessä olevaan laakeaan kuoppaan (halkaisija siis parisen metriä) ja yksi muuten vain etualalle. Intoa Reetulla riitti, kuinkas muuten, mutta ohjattavuutta ei ollut yhtään. Se tiesi taas kaiken itse paremmin kuin minä, enkä saanut sitä millään uppoamaan vasempaan kulmaan. Siellähän ei ollut esinettä ja tuulen käydessä sieltä alueelle päin Reetu todennäköisesti tiesi sen, mutta olisin halunnut että käy joka tapauksessa tarkastamassa. Ei käynyt. Kun se oli nostanut kaikki esineet siitäkin huolimatta että kutsuin sitä ahkerasti takaisin ja uudelleen lähetettäväksi kohti kulmaa, kävi Maiju viemässä vielä yhden esineen juuri sinne. Pidin Reetun niin ettei se nähnyt viemistä ja kuinka ollakaan, nyt upposi sinne kuin kuuma veitsi voihin. Kyllä konkari tietää - ja siitä hyvästä ei tottele... *silmien pyörittelyä*

Aakelle vietiin esineet yksi kerrallaan ja niin että se näki viennin. Ei nostatettu vaan Maiju liikkui rauhallisesti kävellen - Aake huolehti ihan itse itsensä nostattamisesta.
Kolme esinettä haettiin ja ne löydettiin hienosti ja poimittiin epäröimättä eli Aake tiesi heti että nyt etsitään esineitä eikä ukkoja. On se taitava, koira joka alunperin suostunut noutamaan mitään, ei edes ottamaan mitään suuhunsa.
Huomenna pakataan auto ja lähdetään kohti Pieksämäkeä, koirille on siis tiedossa melkoista hulinaa koko ensi viikoksi.