Tänään aamulla ilmestyi näkyviin taivaalle niin outo valoilmiö ettei ole päiväkausiin näkynyt. Aurinko. Ei jatkuvaa sadetta. Apua, teki mieli vetää verhot kiinni, eihän sitä nyt voi auringonpaistetta päästää ikkunasta sisään... Juuh, kun sää näytti niin hienolta niin piti heti rynnätä treenaamaan poikien kanssa - sattui vielä vapaapäiväkin, yhdistelmä jota ei ole vähään aikaan tässä huushollissa nähty ;). Tosin ei niin kauniista säästä päästy nauttimaan etteikö sadekuuro olisi päässyt yllättämään, joten Reetun treeni vedettiin läpi kohtalaisen rankassa sateessa.

Aloitettiin ruudulla oikealle. Idarin olin tehnyt rysäksi lähelle linjaa merkiltä ruutuun. Eka merkki hyvä, siitä lähetettäessä Reetu lähti kohti lähintä idarin merkkiä -> seis+ohjaus -> lähti kohti seuraavaa idarin merkkiä -> seis+ohjaus -> meni ruutuun. Otettiin sama uudestaan ja nyt ilman ongelmia.
Jatkettiin idarilla. Merkkeinä oli matalat "ufot" ja ne kiinnosti Reetua tänään ihan kybällä. Varmaan uutuuden vuoksi ja varsinkin siksi että intoa oli tänään(kin) kuin pienessä kylässä. Pitkään jatkuneet sateet ja työkiireet (=ei treenaamista) ovat vähän turhauttaneet Reetua, energia ei purkaannu hihnalenkeillä. Joo, keskittyminen seuraamisosissa oli vähän katkonaista, asennoista seisominen ja maahan menivät ok, istuminen ei onnistunut kuin vasta toisella yrittämällä. Ehkä annoin käskyn huonosti tai luultavasti mutisin sen hupun sisältä...
Tämän jälkeen tehtiin tavan seuraaminen, ihan vain porraskaaviolla ja kaikissa nopeuksissa. Tämä sujuikin jo paremmin kuin idarissa, vanhat tutut virheet: tanssahtelua ja siitä johtuvaa ajoittaista seilaamista.
Sitten palattiin ruudun ääreen. Olin palkannut Reetun edellisistä suorituksista narupallolla, joten nyt alkoi ennakoimaan palkka urakalla. Meni kyllä aina hyvin ruutuun mutta siellä sain käskyttää todella tiukasti että meni maahan. Sitten kun oli maassa niin ponkaisi vieterinä ylös kun minulla vain sormikin liikahti. Tehtiin merkiltä ruutuun menoa x kertaa ja olin niin ikävä ihminen että roikotin narupalloa kädessäni, mutta palkkasin Reetun namilla keskittymisen palauttamiseksi. Tämä alkoikin toimimaan ja saatiin lopulta hyvät ruudut.

Aake sitten näytti isälleen miten sitä ei huijata tyrkkymerkeillä. Tehtiin aluksi kaksi merkki+ruutuunlähetystä, eikä Aake antanut idarin hämätä itseään. Ekalla kerralla katsoi kyllä merkkejä, mutta juoksi siitä huolimatta päättäväisesti suoraan ruutuun. Hienoa Aake! En tällä kertaa tehnyt rutiinejani ennen liikettä, sillä idari olisi jäänyt suoraan linjalle.
Seuraamisessa vasemmalle kääntyminen tuotti ongelmia, jäi aivan liian eteen ja siis esti minua. Hitaassa kävelyssä tätä ei esiintynyt, normaalissa jonkin verran ja juoksussa luonnollisesti oli haitaksi asti. Mentiin sitten pelkkää vasenta käännöstä (neliötä siis) juosten ja otin vahvemmat vartaloavut, siis todella reilut, käyttöön. Tämä tepsi ja saatiin käännökset sujumaan hyvin.
Idarissa seisominen ja maahanmeno myös Aakella ok, istumisessa annoin painokkaan käskyn ja se sai sen menemään maahan. Huoh taas kerran. Uudella yrittämällä muutin intonaatiota ja nyt istuminen oli hieno. Seuraaminen oli mitä se on koko syksyn ollut, mutta paneudutaan siihen sitten keväämmällä kun pitää ryhtyä kasaamaan pakkaa koesuoritusta varten - mikäli nyt ollaan kokeisiin menossa.
Lopetettiin pariin ruutuun lähetykseen. Hih, vain pariin siksi ettei Aaken kanssa tarvinnut hinkata kuten Reetun... Ei se niin huono tokokoira olekaan, nih. :D
Ensin tein ihan tavan kaavan mukaan ja siitä palkitessani Mira kävi viemässä ruokakipon ruutuun Aaken näkemättä. Toisella lähetyksellä se löysikin ruudusta yllärin - pitkästä aikaa.