Olin eilen todella väsynyt ja arvoin vielä aamulla yhdeksän aikaan että jaksanko lähteä kymmeneksi metsään, mutta kuten näkyy, metsään mentiin.
Oli siis melkoisen kova tuuli, joten saatiin tehtyä kunnon vastatuulitreeni. Tallattu alue oli syvyydeltään noin 50m mutta leveys jäi jonkin verran vajaaksi ihan maaston muodosta johtuen kun en halunnut että alueen toinen reuna putoaa niin jyrkästi alamäkeen.
Reetulla oli esineinä käsine, pehmolelu sekä kuminen vinkulelu, Aaken kokemattomuudesta johtuen en halunnut sille enää viime viikkoiseen tapaan vaikeaa kumiesinettä vaan se korvattiin jollain kankaisella - tunnustan etten muista mikä se oli...

Esineet oli molemmille koirille about takakulmissa ja keskellä (en tiennyt sijaintia etukäteen). Reippaasta vastatuuleen lähettämisestä johtuen sain kerrankin Reetun uppoamaan suoraviivaisesti vasempaan takakulmaan, tosin lähetin sen myös vielä varmuuden vuoksi hieman vasempaan viistoon. Eka esine löytyikin helposti. Siirryin lähettämään keskelle ja nyt Reetu eteni tapansa mukaisesti kaartaen oikealle, käyden nostamassa oikean kulman esineen. Siirryin lähettämään oikealle ja nyt se joutuikin tekemään töitä löytääkseen keskellä olleen kumiesineen. Annoin sen juosta ja etsiä alueella jonkin aikaa ohjailematta sitä sen enempää, sillä onhan näiden treenien tarkoitus myös antaa poikien kulutella ylimääräisiä energiaa ;). Jonkin ajan kuluttua, kun Reetu meni oikeana sivurajana toimineelle tielle, kutsuin sen luokseni ja lähetin keskeltä aluetta pistolle.
Olinkin osannut valita hyvän lähetyspaikan sillä kolmas esine olikin juuri sillä kohdalla ja näin Reetu sai palkan siitä että lähti just siihen suuntaan mihin sen lähetin.

Aake oli tänään supertaitava ja nopea, teki hyvää sen itseluottamukselle merkata melkein kaikki esineet kerralla. Lähetin sen vasemmasta reunasta, mutta se nappasi vainun keskimmäisestä esineestä matkalla takakulmaan ja kävi siis hakemassa sen ensin. Uusi lähetys takakulmaan ja sieltä esine löytyikin vaivatta. Tosin sillä esineellä Aake sai hajun oikean kulman esineestä ja jäi toinen esine suussaan sekunniksi miettimään mitä tehdä. Onneksi tajusin itsekin odottaa sen sekunnin että näin mihin päätökseen Aake tuli - se päätti hakea kolmannenkin esineen samalla kertaa. Kutsuin sitä tietysti ja epäröimättä se tulikin palauttamaan jo löytämänsä esineen. Niin kiire kuitenkin oli päästä taas matkaan ettei meinannut millään malttaa luovuttaa esinettä vaan tiputti sen maahan eteeni - poimi - tiputti - poimi. Kun sain esineen käteeni, siirryin hieman oikealle lähettämään viimeiseen nostoon. Tämä luonnollisesti palautettiinkin nopsaan.