Otin vain Aaken mukaan kun ajattelin etten jaksa kuunnella Reetun ulvomista autossa. Eikä ollutkaan mikään suuri yllätys että kun Aake oli yksin matkassa niin eipä auton takapaksista kuulunut sanaakaan vaikka miten oli täpinöissään.
Mentiin tekemään kuvioitamme muiden sekaan, tosi ahdasta siis oli mutta tekee vaan hyvää olla välillä kunnon häiriössä. Ensin seuraamista jossa paljon käännöksiä ja pysähdyksiä. Meni ihan ok, vaikka Aaken pitikin vähän väliä vilkuilla sitä katsoa killittävää eurasieria. Jostain syystä nämä pystykorvaiset koirat kiinnittävät ihan eri tavalla huomion kuin muut.
Sitten otettiin aikamme kuluksi pari hyppynoutoa puulla. Kapula oli Aakelle tosi äklö, maneesin alusta-aineksella ja muiden koirien syljellä mällääntynyt. Ei siis ollut ihme että ensimmäisellä kerralla meinasi ettei otakaan kapulaa suuhunsa vaan jouduin antamaan uuden käskyn ettei tule takaisin tyhjin toimin. Toinen kerta oli hyvä, vaikka vieressä toinen koira intoilikin kapulan perään.
Sitten tehtiin ryhmäpaikallaolo. Muut makasivat ja Aake istui. Taas saatiin hyvää häiriötä kun vierustoverina oli aloitteleva koira joka nousi pari kertaa ja joka käytiin käskemässä takaisin maahan. Aake istuin kaikesta huolimatta varmasti, ei edes miettinyt reagoimista toisen käskyihin. Hyvä, hyvä.
Sitten jatkettiin seuraamisharjoituksia idarin muodossa. Kierrettiin pääasiassa ilman asentoja ja hiottiin kulmia. Merkkeinä käytin matalia "ufoja" ja tänään oli taas se päivä että ne kiinnostivat Aakea ihan liikaa. Seurauksena tietysti se että kun huomautin että ne voisi myös jättää noteeraamatta, niin Aake halusi sitten kiertää ne riittävän kaukaa. Huoh. Tämä tietysti vaikutti jonkin verran kulmien menemisen terävyyteen mutta tässä maneesissa treenatessa tulee aina joku Aaken oma spesiaali eteen... Asennotkin kyllä tehtiin sinne väliin. Ja kyllähän keskittymistä häiritsi myös Aaken into päästä odottavalle palkalle.
Lopuksi luoksetulon seisominen, joka tehtiin upeasti ja siitä vapautin sen.