Jo toinen aamu ilman että Reetu on pallon kanssa toivottamassa hyvää huomenta kun aamulla avaan silmäni. Tuntuu vähän tyhjältä. Skuti nousee ylös vasta minun jälkeeni, samoin Aake. Aake näyttäisi kylläkin pyrkivän paikkaamaan isänsä jättämää aukkoa aamuleikkien suhteen, sillä se on aivan ihastunut uuteen vinkuleluunsa, orassiseen porakoneeseen. Sitä se tulee aamulenkin ja -ruuan jälkeen innolla tarjoamaan (nytkin), mutta pidän tiukan linjan, aamuisin ei leikitä vaan ollaan rauhallisesti vielä koko päiväkin.

Reetun kanssa on asiat sujuneet hienosti nämä pari päivää mitkä se on Pieksämäellä ollut. Sen lukujärjestys on kuulemma niin täynnä ettei se ole ehtinyt ikävöimään meidän perään, liekö edes huomannut että jotain on tapahtunut. Ohjelmaa tosiaan kuulemma riittää ja kouluthan eivät ole vielä edes loppuneet ;), vaikka eiköhän tahti hieman rauhoitu kun alkuinnostus menee ohi. Sitten Eevakin saa Reetun mukaansa iltalenkille...
Nyt sitten katsellaan miten homma lähtee sujumaan, oliko se koiranomistajan arki niin mukavaa että sitä haluaa jatkaa pidempään vai eikö. Ja ennen kaikkea nostaako Vertin allergia päätään vai ei.
Kaikesta huolimatta: Hyvää kesää Reetu, nauti kaikesta saamastasi huomiosta täysin sydämin! Ja huomiotahan tulet saamaan yllin kyllin!