Käytiin viime viikolla Pieksämäellä sukuloimassa ja katsastamassa missä jamassa Reetu oikein makaa ;). Hyvin näytti makaavan. On näköjään kotiutunut erittäin hyvin uuteen ja "hieman" toimeliaampaan ympäristöön, on oppinut myöskin erittäin hyvin ettei ihan jokaiseen sarjatulella singottuun käskyyn tarvitse reagoida. Korvien välinen tuulitunneli on siis alkanut toimimaan. Reetu on myös sopeutunut hienosti uudenlaiseen päivärytmiin sekä on oppinut kerjäämään ja tietää ketä varsinkin kannattaa päivystää mikäli keittiössä ollaan. Myös alunperin koirakieltoaluetta eli yläkertaa on Reetu kuulemma alkanut valloittamaan hitaasti mutta varmasti, näyttää siis pahasti siltä että Reetu on levittäytymässä kuin tauti :D.
Syömisasioissa Reetu on palannut ainakin osittain nuoruuteensa eli ruokaa syödään jos syödään. Ensimmäset pari viikkoa se oli hotkinut kuppinsa tyhjäksi vauhdilla, mutta sitten se ilmeisesti hoksasi etteihän enää mitään hätää olekaan, kukaan muu ei pyri samalle kipolle. Seuraavat pari viikkoa Reetu söi huonosti ja näin jälkeenpäin katsottuna se oli kuulemma ollut hieman masentunut, varmaan pientä ikävää Skutin ja Aaken perään. Sitten ruoka oli taas alkanut maistumaan ja varsinkin kun meidän poppoo saapui paikalle niin kuppi alkoi taas tyhjenemään hätäiseen :).

Koira-allergia-asia oli kuulemma testattu juhannuksena ihan kunnolla, Vertti oli nukkunut Reetun vieressä autossa, käyttäen Reetun peittoa. Reetu oli (tapojensa mukaisesti) vienyt asian vielä hieman pidemmälle eli yhteistä tyynyäkin oli käytetty. Seuraava yö oli sitten vietetty edelleen parivaljakkona, tällä kertaa teltassa - poikamiesboksissa. Vertti ei ollut saanut mitään oireita.

Kun saavuimme perille Eevan luo ja päästin Aaken ja Skutin autosta, jäykistelivät pojat toisilleen kuten oletinkin. Varsinkin Aakesta näkyi kilometrin päähän: "Tuo taas, eikö siitä päästykään lopullisesti eroon?!" Tietysti Reetun piti pullistella vähän takaisin, oltiinhan sen reviirillä. Pian kuitenkin Reetulle tuli tärkeämmät asiat mieleen ja se aloitti kiihkeän Skutin ahdistelun. Reetu aka Juan Carlos Lopez pani parastaan uupumatta, mutta valitettavasti vastaanotto oli yhtä tyly kuin aikaisemmat kahdeksan vuottakin. Skutia ainoastaan korpesi korvia nuoleva ja tassua selän päälle laittava kosija. Välillä Reetu sitten yritti next bestiä eli meikäläisen kintut oli vaarassa kun auervaara kävi aavistuksen kuumana. Tämä peli jatkui koko illan ja naureskelinkin että eihän minun tarvitse jäädä olohuoneen sohvalle nukkumaan... Seuraavana päivänä Reetu vielä hieman yritti josko naisväki olisi auliimmalla tuulella, mutta aivan yhtä tyly oli vastaanotto.

Reetulla virikkeitä riittää, nukkuu kuulemma kuin tukki aina kun vain on mahdollisuus. Olen niin iloinen nähtyäni Reetun sopeutuneen uuteen kotiin, toivottavasti jatko sujuu yhtä hienosti! Ainakin toistaiseksi Reetu jäi vielä Pieksämäelle, eikä kuulemma yhtään kaipaillut peräämme kun lähdimme pihasta kohti Saloa. Nyyh, toisaalta niin haikeaa mutta kuitenkin niin hienoa...


Tätä sorttia on Reetulle tarjolla yllin kyllin, eikä sen eteen tarvitse edes liiemmin tehdä töitä!