Tänään yhdistin huvin ja hyödyn kun kävin yksin kaupungissa. Aaken taidontarkistukset jatkuivat eli miten totaalisesti on unohtanut opetetun. Aloitin seuraamisella, koska sitä harjoittelen oikeasti aivan liian vähän, vaikka "harjoitellaankin" sitä. Mentiin kaikissa tempoissa ja tehtiin paljon vasemmalle kääntymisiä. Hidas kävely on edelleen paras nopeus, pitää hyvin paikkansa ja käännökset ovat jämptit.
Normaalikäynnissä edisti herkästi hieman vaikka onhan tämä parantunut huimasti siitä mitä on joskus ollut. Juoksu sujui myös suht ok. Välillä innostui liikaa, silloin jos juoksin niin lujaa että Aake siirtyi laukalle. Tällöin edisti ja käännöksistä oikeaan ja täys- tuli helposti ilmavat ellen itse tehnyt käännöksiä tarkasti. Ongelmaksi muodostui ja muodostuu kääntyminen vasemmalle, koska jos Aake edistää niin joudun kääntymään hieman sen päälle. Ohjaaja on tietysti syyllinen käännösten "huonouteen", voisihan sitä auttaa koiraa onnistumaan vartaloavuilla jos mennään edistämällä. Tietysti oikean paikan pitäminen olisi se ykkösjuttu...

Tunnarissa olin vienyt hajuttomat kapulat jo valmiiksi ja Aake odotti perusasennossa oman viemiset. Tein tunnarin kaikkiaan kolme kertaa, kapulat olivat ympyrässä kello 15:ssä, 21:ssä ja 11:ssä. Ekalla kerralla Aake aloitti haistelun juuri omasta kapulasta, joten eipä siitä voi oikein mitään sanoa, vauhdikas kapuloille meno ja tulo. Toisella yrityksellä joutui jo hieman haistelemaan kun aloitti 15 kohdalta ja siitä takakaarta pitkin omalle. Intensiivinen ja rauhallinen työskentely. Kolmannella kerralla haisteli kaikki muut kapulat ensin ennen kuin osui omalle. Edelleen varmaa työskentelyä, vanhaa tuttua Aakea!
Luoksetuloa sitten hiottiin. Laitoin pysäytysmerkit suht lähelle juoksupaikkaa, Aakelle avuksi. Palkkasin pääsääntöisesti takaa.
Ensin seisautus -> juoksutempo oli keinuhevosmaista, kuten takaa palkkauksessa yleensä. Ei kuitenkaan ennakoinut pysäytystä vaikka loikin merkitseviä katseita merkin kohdalla. Pysähdys nopea -> vapautus. Toisella kertaa sama kuvio samoin kommentein, paitsi että otin seis+maahan ja vasta sitten vapautus. Seis oli hyvä, maahan-käskyllä jäi ensin seisomaan mutta toisella käskyllä nopeasti maihin -> vapatus. Sitten tein samat uudestaan eli ensin pelkkä seisominen ja sen jälkeen seis+maahan. Edelleen meni hyvin ja maahankin mentiin ensimmäisellä käskyllä. Sitten nostin palkan arvoa ja se meni vähän yli, sillä Aake ei saanut enää itseään liikkeelle kuin muutaman loikan kerrallaan ja vuhkimisen säestyksellä. Otin kuitenkin liikkeen sivulle asti, ilman mitään sen suurempia palkkoja. Otettiin sitten pelkkä seisautus kun Aake sai itsensä liikkumaan suht ripeästi ja ennakoimatta. Sitten stopit niin että kävin palkkaamassa ja tämä sujui loistavasti. Loppuun vielä seis, mikä meni näpsäkästi ja siitä vapautus.

Kyllä Aake muistaa, se hoksasi heti jutun juonen aivan kuin mitään löysäilyä ei treenaamisessa olisi koskaan ollutkaan!
Omalta osaltani totean edelleen että minun on todella vaikea hahmottaa oikeaa seisautuskohtaa, annan käskyn aivan liian myöhään suhteessa merkkiin. Tätä minun pitäisi varmaan harjoitella ilman koiraa, avustajan valvovan silmän alla.