Päivälenkillä päätin kokeilla Aaken kanssa pelkkää merkkiharjoitusta, ihan kaiken varalta erillään muusta treenaamisesta ettei vaan alkaisi sekoittamaan – kuten herkästi on tapana. Eli laitoin kolme merkkiä kolmion muotoon n. 10 metrin sivun ja lähettelin Aakea merkiltä toiselle. En kuitenkaan ohjannut merkiltä merkille, liian riskaabelia tässä vaiheessa, vaan menin aina sen luo merkille ja siitä uusi lähetys. Ensiksi vaihdoin joka kerta lähetyspaikkaa ja kun tämä sujui hyvin vaikeutin niin että lähetin samasta paikasta ensin toiselle ja sitten toiselle merkille. Aluksi Aake hieman sekosi tästä ja pyrki sinne mihin edelliselläkin kerralla, mutta ihan muutamasta toistosta ymmärsi mistä oli kyse. Sitten aloin itse säätämään jostain syystä ihan ilman mitään logiikkaa: Aaken mentyä merkille ja annettuani sille vapauttavan kehun se tuli tapojensa mukaan muutaman askeleen minua vastaan. Jostain syystä käskytin sitä takaisin merkille kun vastaantulo ei ollutkaan mielestäni soveliasta (syyn tähän tietää Luoja, vaan ei kerro…). Tästä Aake meni hieman hämilleen alkoi arpomaan että mitä sitten oikein pitikään tehdä. Onneksi tokenin nopeasti äkillisestä mielenhäiriöstäni ja tajusin toimia niin kuin ollaan aina toimittu: vapauttavan kehun jälkeen saa tulla hieman vastaankin.

Aluksi tein lähetykset niin että otin heti rintamasuunnan haluamalleni merkille, mutta kun homma alkoi sujumaan, oltiin ensin kohti ”väärää” merkkiä ja sitten käännyttiin sitä kohden mihin halusin Aaken juoksevan. Ideana oli että Aake lähtisi sille merkille johon rintamamme oli eikä sinne mihin mahdollisesti äsken mentiin tai mitä kohti oltiin. Tämä sujui ilokseni hienosti, eikä Aake hämääntynyt rintamasuunnan muutoksista. Seuraavassa ruututreenissä sitten nähdään seisooko Aake ruudussa vai ruutumerkillä…