Tänään treffasin ensimmäistä kertaa treenien merkeissä paikallisia harrastajia koirapuiston viereisellä isolla parkkipaikalla. Ihan kivasti olikin paikalle tullut väkeä ja muutkin kuuluivat kärsivän samasta taudista kuin minäkin eli ilman treeniseuraa tahtoo laiskuus ja saamattomuus iskeä. Toivotaan että saamme tästä viikottaisen jatkumon yhteistreeneihin, meistä itsestämmehän se on kiinni.

Aakesta kyllä huomasi että kimppatreenit on jotain jota on tapahtunut joskus hamassa menneisyydessä. Intoa piisasi kuin pienessä kylässä mutta samassa potenssissa oli keskittymiskyky hieman kateissa. Rutiinilla teki mitä pyydettiin tai ainakin jotain sinne päin, mutta pää pyöri kuin hyrrä ja sillä oli valtava työ pysyä kärryillä siitä ketä palkattiin milläkin lelulla, kuka kutsuttiin ja minne jne. Vinkulelukin kuului päästävän naukaisujaan. Voi Aake parkaa, meneehän pieni islantilainen sekaisin moisesta menosta .

Tästä syystä tehtiinkin helppo treeni. Aloitin idarilla ja siinä mentiin ympäri jonkin aikaa ilman stoppeja että sain Aaken kunnolla kuulolle. Toki se seurasi suht ok koko ajan, mutta ei ollut tarpeeksi hereillä pysähdyksiin. Kun keskittyminen alkoi palautumaan niin otin stopit mukaan ja ne tehtiin aivan kuin pitikin, ei arvontaa. Pysyi myös hyvin paikallaan kiertämisen ajan. Kulmat olivat löysät ja niitä viilattiin myös vähäsen, mutta ei mitenkään viimeisen päälle, tilanteesta johtuen.

Seuraavana otettiin ruutu oikealle, joka sitten olikin hakusessa kun Aaken ajatukset olivat muualla. Heti alkuun merkki tuotti ongelmia. Toki idari oli merkin takana, samoin kuin reppuni siinä idarin ja merkin välissä + ilta alkoi hämärtymään jolloin oranssi merkki ei ehkä näkynyt kovin hyvin hieman oranssisessa valossa, mutta eiköhän suurin syy ollut Aaken ”million miles away” –tila. Eli ekalla lähetyksellä lähti jonnekin oikealle etuviistoon, ehkä repulle, ehkä vaan jonnekin harhailemaan. Ei löytänyt merkkiä lisäohjauksellakaan. Uusi lähetys ja nyt löysi perille asti jotenkuten. Otettiin merkki vielä uudestaan ja nyt se meni hyvin -> lähetys ruutuun ja se mentiin vauhdikkaasti. Meni tosin vasemman etumerkin kautta, mutta haki hyvin takaosaan. Käskytin maahan ja kävelin kuvion, pysyi ok. Jätin Aaken odottamaan lähetyspaikalle kun vein palkan ruutuun ja nyt sekä merkki että ruutu meni hyvin kun keskittyminen oli kohdallaan. Sitten se taas katosi ja merkkiä ei meinannut löytyä mistään eli toisteli samoja kuvioita kuin ekalla yrittämällä. Lopulta saatiin homma pulkkaan. Halusin saada vielä yhden onnistumisen loppuun ja nyt homma menikin ok, paitsi että meni ruudussa maahan vasta kolmannella käskyllä.

Sitten odoteltiin josko saataisiin kavereita pakkasen vuoksi lyhyeen paikalla makuuseen. Katseltiin kun toiset juoksivat ruutuun ja pidin Aakea makuulla joko sivullani tai sitten olin itse vähän sivummalla. Kerran pomppasi istumaan silloin kun seisoin itse vieressä, muuten sai pysyttyä nahoissaan. Paikallaoloon käskytettiin koirat vuorotellen ja Aake malttoi hyvin odottaa omaa vuoroaan kumpaankin suuntaan. Myös maassa pysyi varmasti. Lopetin sitten kaukoihin muutaman metrin matkalta, ihan vain saadakseni annettua ruokapalkan. Otti asennot hienosti ja arpomatta.

Aakesta kyllä huomasi että kierrokset olivat tavallista korkeammalla, repi kentällä leluaan erityisen kiihkeänä eikä olisi millään malttanut lopettaa. Eipä siis ollut yllätys että kotiin päästyämme kaivoi pallon esiin ja sen kanssa piti vielä päästellä loput höyryt pois. Tosin Skuti kävi välillä pöllimässä pallon joten se vähän hillitsi menoa.