Eilen meillä oli ensimmäinen alueellinen islantilaistapaaminen Vermuntilassa. Itse lähdin matkaan Aaken kanssa ja jätin Skutin kotiin. En viitsinyt ottaa kuuroa mukaan kun ajattelin että nuorten tyttöjen vauhti on kuitenkin sitä luokkaa että Sussu saa sydärin kun ei kuule ja hahmota niiden säntäilyä ja muutenkin pitkä metsälenkki olisi sille turhan raskas. Päätös osoittautui viisaaksi etenkin kun mentiin lenkki vesisateen kastelemassa märässä lumessa.

Aaken lisäksi tapaamisessa oli paikalla Sinna ja Birre omistajineen. Birreltä oli juoksut juuri loppuneet ja taas tuli todettua että siitä huolimatta että Aake on luopunut sukukalleuksistaan jo vuoden ikäisenä, se kyllä ymmärtää silti että se on uros. Sitkeästi se päivysti Birren perässä ja hyppi tilaisuuden tullen selkään, mutta eihän sen yritykset olleet erityisen totisia ja kiihkeitä, vähän niin kuin viran puolesta. Jotain sentään kastrointi vaikuttaa.

Meillä oli otsikon mukaisesti hiljaisten islantilaisten seura, sillä kaikki kolme koiraa juoksivat ja peuhasivat täysin mykkinä. Yhden kerran Aake manasi liian lähelle ilkkumaan tulleita talitinttejä, mutta tapaamisen haukahdukset olivat siinä!

Sinna oli aivan kuin Reetu pienenä, silmätkin ihan samanlaiset! Minä lähdin välittömästi down memorylane...