Käytiin sekä eilen että tänään Aaken kanssa treenaamassa Segerin nurtsilla, rusakon papanoita oli yllin kyllin, mutta onneksi olivat Aaken mielestä jo turhan yli-ikäisiä. Lisähaasteen toi erittäin kova tuuli, lauantaina ei merkit pysyneet paikoillaan mutta tänään onneksi tajusin ottaa mukaan painavammat ämpärit. Kumpanakin päivänä teemana oli vauhti, joten pienet epätarkkuudet sun muut annettiin anteeksi. Eilen ohjelmassa oli paikallamakuu (sen aikaa kun rakensin kehän) seuraamista stopein, ruutu oikealle, ohjattu ja tunnari; tänään tehtiin edelleen paikalla makuu & seuramista stopein, ruutu vasemmalle, luoksetulo ja tunnari. Ja koska siis haettiin vauhtia, Aake sai paljon vapautuksia palkalle.

Paikallaolot meni kumpikin ok, seuraaminen oli vaihteeksi hienoa, stopeissa annoin istumisessa vartaloavun -> hienot istumiset, mutta sitten seisominen tahtoi muuttua istumiseksi. Kyllä tämä kotona (lenkillä) sujuu... No, vireen nosto saa aikaan kummia asioita. Ruudut olivat hienoja ja merkitkin vauhdikkaita loppuun saakka. Ohjatussa vauhdin haku vähän kostautui, kun Aake oli omasta mielestään käynyt merkillä - no joo jos hehtaarihaarukalla katsotaan - ja rynnisti omin päin noutoon. Uudella merkille ohjauksella menikin sitten pasmat sekaisin kun ei ymmärtänyt miksi merkille olisi pitänyt mennä "uudestaan". Onnistuttiin kuitenkin hakemaan vasen kapula ja uudella yrittämällä homma meni maltillisemmin ja putkeen.

Tunnarit oli eilen vähän kateissa kun ne hävisivät ruohon sekaan ja vähän kauempana oli näkyvillä vanhoja ilotulitusraketin hylsyjä. Tunnareita haettiinkin sitten oikein isolla haulla ja kyllähän ne lopulta löytyivät ja omatkin nousivat mielettömästä tuulesta huolimatta. Tänään tunnarit löytyivät hienosti vauhdin hausta ja tuulesta huolimatta, haistelu oli kenties vähän hätäistä, mutta eipä se mikään ylläri ollut. Luoksetulossa stopit upeat, hieman himmasi etukäteen pysäytyskohtia, mutta ei stopannut omin päin, jee!

Nyt on älyttömän hyvä mieli kun kummankin päivän treenit meni mielettömän hienosti ja Aake toimi kuin unelma! Seuraaminenkin oli niin hienoa kun ohjaaja tajusi keskittyä enemmän omaan menoonsa eikä laukannut ja kurvaillut mielipuolena (kiitos Lentsun kommentin...) ja antoi Aakelle mahdollisuuden onnistua. Olen niin ylpeä itsestäni Hymy. Tämä fiilis ja vire kun saataisiin taas siirrettyä häiriöönkin niin avot.