Aloitetaan näyttelyuutisilla: Reetu meni piiiiitkän tauon jälkeen esittäytymään näyttelykehään Varkaudessa lauantaina. Tuomarina oli tanskalainen Carsten Birk, joka on ainakin minulle uusi nimi, joten ihan hyvään saumaan Eeva halusi kokeilla millaista koiranäyttelyssä on. Ja hienosti ensiesiintyminen menikin, kotiinviemisinä Rop-vet, pu2 ja hieno arvostelu. Muu oli kehua, ainoastaan stoppia olisi tuomari toivonut enemmän. Kiitos Eevalle Reetun viemisestä näyttelyyn ja Riitalle sen esittämisestä!

Itse vietimme aurinkoista viikonloppua mökkeilemässä meren (tai oikeastaan makeanveden altaan) rannalla Pirkholmassa. Sää todellakin suosi meitä ja mikäs olikaan grillaillessa ja elämästä nauttiessa. Myös Aake tutustui grilliherkkuihin... Paistoimme heti perjantai-iltana kokonaisen lohifileen ajatuksena että siitä riittää naposteltavaa koko viikonlopun ajaksi. Aake päätti toisin. Jätin fileen jäähtymään grillin reunalle ja se jäikin siihen vähän pidemmäksi aikaa. Olimme sisällä katsomassa telkkaria kun vilkaisin avonaisesta ovesta kuistilla makailevaa Aakea, joka juuri silloin nousi ylös ja lähti marssimaan metsään - tai niin ajattelin. Jatkoin telkkarin katselua hyvillä mielin enkä tajunnut epäillä mitään, kunnes yhtäkkiä tajuntaani iski fakta lohi grillin reunalla + Aake lähti siihen suuntaan = nyt on mentävä grillin luo ja lujaa! Olin kuitenkin myöhässä ja pahasti, Aake siellä jo nuoleskeli foliosta viimeisiä lohen rippeitä. Vaikka harmitti pirusti se menetetty lohi, niin en voinut kuin nauraa; niin Aakea, niin Aakea, jos kerran lohiraukka on unohdettu ypöyksin ulos niin kyllä Aake pelastaa... Olipahan sinä iltana yksi erittäin tyytyväinen islantilainen joukossamme, vatsa täynnä. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kävimme myös soutelemassa ja olin (jälleen) iloisesti yllättynyt Aakesta, joka ei koskaan ennen ole istunut veneessä ja joka niin reippaasti ja epäröimättä hyppäsi kyytiin ja oli oikea mallimatkustaja! Aakelle on tehnyt todella hyvää elää ilman Reetun vahvaa persoonaa, sen on pitänyt ryhtyä tekemään omia päätöksiä sen sijaan että passailisi vain Reetun perässä ja selän takana. Siitä on tullut paljon itsevarmempi ja rohkeampi ja on pakko taas todeta että se muistuttaa koko ajan vain enemmän ja enemmän Reetua! Moni asia on muuttunut, kuten Aaken vetoleikit: nykyään sen kanssa köyttä vetäessä voi jopa peittää sen silmät kädellä ilman että sen ote irtoaa. Toki tämä on riippuvaista millä tuulella Aake on, mutta muutos on valtava parin vuoden ikäiseen verrattuna, jolloin Aake ei suostunut minkäänlaiseen leikkiin. Nauroin mökillä että Aake on aina ennen ollut vastaavassa tilanteessa rauhallinen omien polkujensa tallailija, kun Reetu on ollut keppihullu höyrypää jonka mielestä koko viikonloppu pitäisi viettää vedessä rymyten ja keppiä heittäen - kunnes jalat eivät enää kanna. No, asiat ovat muuttuneet ja nyt Aake näköjään jatkaa isänsä perinteitä. Enää ei ollut rauhallista Aakea vaan se hääräsi koko viikonlopun kuin Reetu ikään, keppiä olisi pitänyt heittää koko ajan - se yritti tuoda niitä sisälle mökkiin ja huussiinkin. Isänsä poika!