Poikettiin Segerin nurtsille treenaamaan ihanassa t-paitakelissä. Aloitettiin sillä millä eilenkin eli lyhyitä seuraamispätkiä ja oikeasta paikasta palkka taakse. Tämä näytti tänään toimivan ja Aake piti hyvin paikan. Olen nyt joitain kertoja ottanut idarin asentoja tavan seuraamisen sekaan ja Aake on tuntunut arpovan paljon enemmän kuin ennen. Tarjonnut istumista. Tänään sitten mentiin oikeaa idaria ja se sujui niin hienosti ettei varmaan koskaan! Asennot kerrasta hienot ja seuraaminenkin oli loistavaa. Muutama luoksetulokin tehtiin pysähdyksillä ja ilman ja tämäkin meni hienosti: stopit hyvät ja läpijuoksussa ei hidastanut yhtään oletetulla pysähdyspaikalla. Mutta ettei ihan kaikki olisi mennyt nappiin niin lopun kaukoissa Aake oli vähän omissa maailmoissaan. En meinannut saada sitä millään maasta ylös, maata pötkötti vaan. No, eipähän ainakaan edennyt... Lopulta ilmeisen väsynyt Aake sai moottorinsa vielä käyntiin ja kaketkin tuli tehtyä.

Kotimatkalla haettiin kaupasta naudan lumpiot ja kalusivat niitä reilun tunnin, nyt kuuluu vain kuorsaus nurkasta. Voi koiranelämää...