Käytiin aamusta testaamassa tuo läheinen Valkojärventien kenttä. Paikkana aivan loistava, hiekka-alusta kuin Moision kentällä Salossa. Tänään treenejä vaikeutti voimakas tuuli pellolta ja etenkin vahva (tajunnan räjäyttävä) sonnan lemu samasta paikasta. Kuluneen viikon aikana on "sitä itteään" levitetty ahkerasti paikallisille laajoille viljelysmaille. Ah, raitista maalaisilmaa...

Tuulesta ja löyhkästä huolimatta halusin ottaa tunnaria, lisäksi seuraamista ja ruutua vasemmalle. Aake odotti paikallamakuussa sen aikaan kun tein ruudun ja vein tunnarit valmiiksi. Ensin lyhyitä pätkiä seuraamista ja jälleen vahvistin oikeaa kohtaa. Paikka pysyi hyvin kun palkkasin lelulla, namin kanssa siirtyi turhan eteen. Tunnariin saatiin vielä lisähäiriö kun tuuli toi juuri sopivasti ruudussa odottavan palkan tuoksun Aaken nenään - ja tästä hyvästä oli keskittyminen vähän hakusessa. Eli ensimmäisellä lähetyksellä meni kyllä kapuloille (kaartaen ruudun suuntaan) mutta haisteli erityisen huolimattomasti: ihan randomina nuuhkaisi yhtä ja sitten toista jonon toisesta päästä, liikutteli kapuloita tassuillaan ja näin onnistui skippaamaan omansa. Jäi sitten seisomaan kysymysmerkkinä kapuloille että ei täällä mitään omaa ole, mutta muutaman uuden käskyn ja yrityksen jälkeen Aaken nenä osui omankin kohdalle. Positiivista tilanteessa oli se, että Aake ei lähtenyt uudella käskytyksellä muualle (siis ruutuun) vaan pysyi kapuloilla. Vein kapulan uudelleen riviin ja mentiin väliin tekemään lyhyt seuraaminen samoin eväin kuin aiemminkin. Toinen yritys tunnarissa sujui vähän paremmin mutta yhä ruudun palkka häiritsi. Oma nousi kuitenkin nopeammin kuin edellinen. Vein kapulan taas paikalleen ja tehtiin lyhyt seuraaminen väliin. Kolmas yritys tunnarissa olikin jo sitten enemmän tuttua Aakea, työksentely kohtalaisen hyvää, ei haaveilua.

Muutama ruutuun lähetys hyvin ja vauhdikkaasti, sekä muutama pelkkä merkki, siinäpä tämän päivän treenit. Tunnari kärsii pahasti vauhtitreeneistä, mikä on tiedossa ja koettukin, mutta luotan siihen että kisatilanteessa (mikäli siis kokeeseen joskus vielä menemme) vire ei ole niin tapissa että liike menisi ihan plörinäksi. Toivossa on hyvä elää.