Eilisen räpellyksen jälkeen mentiin Valkojärven kentälle hieman odottavin mielin: mikä on Aaken mielentila ja ennen kaikkea mikä on tunnarin tila... Aaken mielentila oli ainakin ihan tapissa, kierroksia löytyi ihan riittämiin. Niinpä uskaltauduin aloittamaan pelätyllä tunnarilla ja voi, mikä ilo kun Aake suoritti liikkeen aivan loistavasti, reippaasti ja säntillisesti. Tätä on paha sanoa eilisen kämmäilyn jälkeen, mutta tänään Aake ihan oikeasti työskenteli kapuloilla. Häivähdys vanhaa tuttua Aakea.

Ruutua otettiin vasemmalle, se oli vauhdikasta ja jopa niin vauhdikasta että merkit tahtoivat olla vasemman käden työtä. Halusin ottaa tunnarin vuoksi vain vauhdikkaita liikkeitä, joten tehtiin vielä yksi ohjattu oikealle. Vasen kutsui hieman mutta vain kaarteen muodossa, korjasi itse suunnan. Hyvä Aake! Lopetettiin takkuavaan kaukojen seisomisaloitukseen, nyt se oli todella sähäkkä.