Kiitos netin, törmäsin raumalaisiin tokoharrastajiin joista saimme eilen treeniseuraa kotikulmille Laitilaan.

Aake oli alussa vähän pihalla asioista, sillä kun aloitimme paikalla istumisella, se meni maaten. Eikä vain kerran vaan vielä toisenkin kerran *syvä huokaus*. Mistä tämä sitten johtui, en tiedä, Aakehan on yleensä ollut varma istuja. Kop kop kop. Paikalla makuu sitten sujui mallikkaasti.

Nyt kun minulla oli apusilmiä paikalla, halusin harjoitella luoksetulon seisautusta ja oikean kohdan tarkempaa hahmottamista. Se kun on minulle vähän vaikeaa, nähdä milloin Aake on merkin kohdalla. Yleensä annan pysäytyskäskyn liian myöhään. Toisto toistolta osasin kai hahmottaa oikean kohdan paremmin, mutta tätä pitäisi tehdä paljon ja eri ympäristöissä. Harjoittelin seisautuksia pariinkin eri otteeseen.

Ohjatun otimme vasemmalle liikkurin kera, myös ruutu oli vasemmalla ja kapulat suoraan ruudun juoksulinjalla. Aake ei kuitenkaan hämääntynyt vaan toi kapulan varmasti vaikka ruutu oli erittäin näkyvä ja kapula vähän ruohon seassa. Tunnari tehtiin myös lo:n avustuksella, kapulat olivat ympyrässä ja Aaken työskentely oli hienoa ja varmaa. Tekisi mieli tuulettaa mutta parempi kun ei sano mitään ja koputtaa taas puuta...

Lopetettiin uuteen istumiseen, tällä kertaa hyvin lyhyenä, 45 s. Aake istui nyt varmasti.

Kiitos Kirsille ja Miialle hyvästä treeniseurasta, toivottavasti tästä syntyy jotain pidempiaikaista! Porukassa on aina mukavampi harjoitella kuin yksin.