Aakehan on ollut huono koko viikon, siis mikään ei ole kulkenut. Piti siksi käydä kahden keskisessä treenissä kokeilemassa että tuleeko hommasta mitään, vaikka lämpötila ulkona on hellelukemissa.

Ensin tehtiin ruutu suorapalkalla. Merkille ok, ruutuun sivusta sisään. Kävi ensin katsomassa ruudun vieressä - taas! Tämä on tosiaan alkanut tökkimään viikon takaisen Kupittaan kurssin ruututreenien jälkeen... Tehtiin toinen ruutu heti perään edelleen suorapalkalla ja nyt meni edestä sisään. Idari ok, seuraaminen ei tosin niin innokasta kuin mihin on totuttu, mutta tosiaankin kun katsoo lämpömittaria niin ei ihme. Luoksetulo pysäytyksin, seisominen aavistuksen pitkä mutta maahanmeno todella nopea, taisi kyllä vähän himmata sitä. Lyhyt seuraaminen normi käynnissä ja se ihan jees. Vielä yksi ruutu suorapalkalla ja meni edelleen edestä sisään. Lopetettiin kaukojen seisomisaloitukseen ja siitä vapautus palkalle.

Aake siis teki ja toimi, maahanmenoissakaan ei ollut tänään ongelmia, siitä iso helpotuksen huokaus. Olen kyllä torstain kurssin jälkeen taas miettinyt kouluttamista yleensäkin ja sitä miten itse olen toiminut Aaken kanssa. Onko tapani oikea (tosi harrastajien mielestä taatusti ei!)? Ainakin se toimii minun tarpeisiini nähden ja minun koirillani. Parantamisen varaa kyllä taatusti olisi, mutta sunnuntaitreenaaja kun olen niin tuntuu siltä että mentäisiin Aaken kanssa herkästi ojasta allikkoon jos ryhdyttäisiin treenaamaan "oikein".

Peiliin pitäisi katsoa myös treenaamistavan suhteen. Olen siis viime aikoina tehnyt paljon pitkiä treenejä eli Aake käy tekemässä liikkeen ja sitten odottelemaan että muut tekevät vuorostaan. Tällainen laskee Aaken motivaatiota paljon. Pitäisi palata enemmän siihen että Aake otetaan autosta tekemään ja sitten kanssa tehdään kerralla kaikki ja that's it. Tälläistä pohdintaa tällä kertaa.