Kolmannella oppitunnilla harjoiteltiin seuraamista ja luoksetuloa. Ensin seuraaminen tehtiin suht isossa kehässä niin että muut kurssilaiset olivat kehän laidoilla häiritsemässä parhaan kykynsä mukaan: leikkien vinkulelulla tai muuten riehuen, nameja heitellen tai sitten kuten Aaken kanssa luonnollisesti tehtiin, haukkuen. Aakella olikin oikein hyvä treeni-into tällä kertaa, eikä sitä suinkaan laskenut lainkaan se seikka että kerrankin sai tokotreeneissä haukkua oikein sydämensä kyllyydestä. Ja siitä sai vielä makkaraa palkaksi! Alkuksi Aake oli varsin ihmeissään ja päästeli vain yksittäisiä haukahduksia että saako tässä tosiaan haukkua, mutta haukkuvana (ex-)hakukoirana ymmärsi kyllä pian että näinhän tämä juttu meni. Ja sitten haukku alkoikin raikaa ja tulla varsin vaativaan äänensävyyn.

Toinen kierros tehtiin samalla tavoin, mutta kehää pienennettiin. Näillä kerroilla koiraa sai palkata. Kolmas kierros mentiin ilman palkkaa, eikä toisetkaan häiriköineet vaan olivat kehän ympärillä hiljaa paikoillaan. Neljäs kierros mentiin niin että ohjaajalla oli silmät kiinni ja piti vain luottaa käskytykseen ja siihen että koira seuraa mukana. Tässä pidin namia kädessä ihan sen takia että Aakella oli haukkumisesta kierrokset aika korkealla, joten sen seuraaminen oli aika edistävää. Nami kädessä halusin varmistaa etten pääse potkimaan sitä ranteisiin, mistä se on varsin herkkä möksähtämään ja pitämään väljyyttä. Seuraamiset meni ihan hyvin, pahin häiriö Aakelle oli taas kaimani kehut omalle koiralleen.

Tunnari tehtiin niin että kapulat asetettiin aivan merkin viereen. Aake kävi pikaisesti tsekkaamassa merkin, käytännössä koukkasi merkin kautta sanoen sille "hei" ja alkoi haistelemaan kapuloita. Oma nousi varmasti.

Luoksetuloja tehtiin yhdellä sivulla stopeilla, joista palkkasin Aaken aina, sekä toisella sivulla läpijuoksuina. Olimme samalla treenipaikalla kuin viimekin viikolla, mutta nyt maa ei ilmeisesti haissut kovin kun Aakekin pystyi toimimaan.

Lopuksi lyhyet paikalla olot, Aake kyllä istui mutta oli minusta jotenkin epävarman oloista. Makuu meni hienosti, mitä nyt ylös noustessa reagoi taas kaimani käskytykseen. Ruuan Aake sai taas kaukojen seiso -aloituksesta. Tämän kerran jälkeen jäi kyllä hyvä fiilis, harjoitukset olivat sopivia Aakelle, haastavia mutta ei liian vaikeita ja sillä oli hyvä treeni-into päällä. Oli myös sopivasti odotustaukoja eikä jatkuvaa tekemistä kuten viikko sitten. Tunnin tehotreeni ei sovi Aaken motivaatiolle.

Ensi viikolle saimme läksyksi keksiä merkkitreeniin joku häiriö, mikä meidän pitää sitten itse treenata niin että se onnistuu. Ja näyttää muille se malliksi. Ajatus asiasta minulla jo on, harjoittelusta en sitten tiedä...

Kahden viikon päästä meillä on kuulemma ohjelmassa ohjausharjoitus jota aikanaan tein Reetun kanssa. Sinänsä ihan hyvä ja sopi Reetulle, mutta Aakelle käsityskyvylle se on liikaa. On kyllä kokeiltu. Sanoinkin kouluttajalle että Aake ei sitä tee, sen päätä ei sillä sekoiteta koska tiedän että se on niin rutiineissaan kiinni ettei pysty ymmärtämään jutun ideaa ja sen seurauksena on taatusti lisää epävarmuutta ja todennäköisesti paljon passiivisuutta. Kouluttaja ei tästä ollut mielissään vaan totesi että evl:n koiran pitää olla ohjattavissa jos se on vaikka ohjatussa menossa väärälle kapulalle. Myönsin asian olevan juuri niin, mutta pidin pääni ja sanoin tuntevani koirani parhaiten. Evl:ssä ei tietääkseni myöskään tarvitse esim. hypätä esteen yli, noutaa kapula ja paluuhypyllä stopata, pudottaa kapula ja juosta ruutuun. Kuten sanottu, meillä oli jonkunmoinen sananvaihto, mutta tähän vedän rajan. Minä tunnen koirani. Olen sitten tässä tapauksessa hankala asiakas.