Parin viikon tauon jälkeen pääsimme (tai saimme aikaiseksi) treenaamaan Aaken kanssa. Tällä kertaa emme ajelleetkaan Raumalle vaan Kirsi ja Sanni tulivat Laitilaan. Aaken virehän on ollut vähän alamaissa viimeiset treenit, joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää. Aamulla se ainakin oli niin virtaa täynnä että aamulenkiltä tullessamme se kirmasi heti pihaan päästyään hakemaan pallon ja sitä piti sitten potkia hetken aikaa.

Aloitettiin ruudulla ja ohjatulla satakuntalaisittain sekä tunnarilla. Olin vienyt kummankin noudon kapulat valmiiksi. Ensin siis ruutu oikealle läpijuoksuna ja se meni hyvin ja vauhdikkaasti. Vähän meinasi varastaa merkiltä mutta sehän ei ole mikään ihme kun viimeksi ollaan tehty lentäviä lähtöjä. Meni myös epäröimättä ruudun etureunasta sisään, jes! Ohjatun meinasin ensin ottaa vasemmalle kun se kapula oli auringossa ja näkyi ruohosta paremmin, mutta Aake yritti noutaa sen käymättä merkillä joten kutsuttuani sen takaisin päätin että noudetaankin oikea. Oikea kapula oli varjossa ja siis näkyi huonommin, lisäksi samassa suunnassa oli treenikamamme melkoisena häiriönä. Merkki meni hyvin, mutta siitä lähetettäsessä Aake lähti kohti treenikamoja. Stoppasin ja ohjasin uudelleen eli jouduin ohjaamaan vasemmalle, mutta siitä huolimatta Aake teki loistavan korjauksen ja haki oikeanpuolimmaisen kapulan epäröimättä. Hyvä Aake! Tästä jatkoimme tunnariin, jonka lähetyspaikka oli ruudun merkki. Oma nousi varmasti ja vauhtia oli sopivasti. Palautuksessa pyöritteli kapulaa tapansa mukaisesti.

Tauon jälkeen jatkettiin idarilla. Seisominen ja istuminen olivat hyvät, maahan menossa taas takkusi. Vika oli ehkä enemmän ohjaajassa kuin koirassa, joten kyllähän tämäkin saatiin onnistumaan. Seurautin myös suoria sivuja. Tämän jälkeen tehtiin lyhyt seuraaminen että pääsin palkkaamaan lelulla - se meni ok.

Lopetettiin paikalla istumiseen, 2+ min. Jatkoin edelleen sillä linjalla että vein palkan mukanani piiloon ja Aake istuikin hyvin & valppaana. Pää pyöri ajoittain, mutta edes takaa pillit huutaen ohi ajanut ambulanssi ei rikkonut sen keskittymistä juurikaan. Tämä siis edelleen vaikuttaa jatkamisen arvoiselta tavalta.

Aakella oli tänään oikein hyvä vire, eikä oman vuoron odottelutkaan vaikuttaneet intoa laskevasti. Itse asiassa vire taisi olla melkein optimaalinen, sillä innokkuudesta huolimatta Aaken keskittyminen oli loistavaa. Tauko on siis tehnyt hyvää ja toivon mukaan nollannut aiempien liian vaikeiden harjoitusten motivaation romahtamisen. Kuten parin viikon treenaamattomuudesta voi arvatakin, olemme keskeyttäneet Kupittaan kurssin. Se tuntui vain kasaavan Aakelle ongelmia ja vievän osaamista taaksepäin koska harjoitukset olivat Aakelle liian vaikeita ja "sekoittavia" nykyisessä tilanteessa (treenaamme harvakseltaan). Ja koska kouluttaja ei tuntunut erityisen innostuneelta helpottamaan harjoituksia Aaken kohdalla sille sopivan häiriöisiksi, en nähnyt mitään pointtia kurssilla jatkamisessa. Elämä on.