3.3.2014

Rimman vointi on periaatteessa entisellään, sille tulee mm. tärinäkohtauksia, se nuolee tassujaan, välillä se "mällystää" kieltään: ei varsinaisesti läähätä tai nieleskele (kuten närästyksessä) vaan se mällää kieltään mikä on mielestäni merkki sen hetkisestä huonosta olosta. Tällaisia ikäviä merkkejä siis on, mutta ne eivät ole jatkuvia tai hallitsevia. Huolestuttavin uusi oire on se, että Rimma on alkanut murisemaan ja ärähtelemään lapsille. Tämä tapahtuu usein iltaisin kun se on väsynyt, eikä siihen tarvita lasten osalta epäasiallista käytöstä vaan murinaa tulee kun he menevät nätisti silittämään Rimmaa. Ja kuka Rimman tuntee niin ymmärtää että tämä on erittäin epätyypillistä käytöstä sille ja kertoo viimeistään nyt että sillä on ajoittain hyvin huono olo! Niin surullista...

20.2.2014

 

Aake kävi tänään nivelrikkolääkityksen vuoksi kontrolliverikokeissa ja voi helpotusta, kaikki arvot olivat normaalit. Seuraava kontrolli on vuoden päästä mikäli kaikki sujuu samaan malliin tässä asiassa.

 

28.1.2014

Elämä osaa yllättää  ja niin on meillekin käynyt. Olin kyllä mielestäni jotenkin varmaksi päättänyt että seuraava koira tulee olemaan joku muu kuin islantilainen, ihan vain vaihtelun vuoksi, mutta katinkontit! Kun sain tietää että Reetun ja Skutin pojan (Ropin) tyttären pojan poika etsii uutta kotia, niin hetken yritin taistella sitä ajatusta vastaan että josko tässä olisikin mahdollisesti meidän perheen uusi jäsen, mutta niinhän siinä sitten kävi että suuntasimme viime sunnuntaina Hämeenkyröön katsomaan Rafaa. Ikää sillä on nyt melkein 9kk eli ei aivan pikkupentu muttei vielä aikuinenkaan. Ihanassa murkkuiässä.

Tykästyin Rafaan ja vierailumme päätteeksi löimme kättä päälle tulevien kauppojen vuoksi. Ihan vielä Rafa ei meille muuta vaan joskus vähän keväämmällä. Tulee melkein hiki jo pelkästä ajatuksesta että miten paljon vauhtia meidän taloon tulee lisää Rafan myötä kun onhan nuo vanhukset Aake ja Rimma varsin rauhallisia suurimman osan ajasta.

8.1.2014

Kontrollissa käytiin eilen, eikä kuultu hyviä uutisia. Valkosolut olivat edelleen alhaiset, mutta anemiaa ei enää ollut. Munuaisarvot ovat edelleen koholla ja ovat nousseet jonkin verran sitten marraskuun. Pissanäytekin otettiin ja siinä on paljon proteiinia ja hoitajan sanojen mukaan se oli pelkkää vettä (ominaispaino siis alhainen). Eli Rimmalla on siis munuaisten vajaatoiminta. Koska Rimma on kotiruualla, sen ruokaan aletaan lisäämään fosforin(fosfaatin)sitojaa Renalzinia. Sen pitäisi muuttaa ruuan fosfori sellaiseen muotoon ettei se imeydy vaan tulee kakan mukana ulos. Sydänlääke Benakorin antaminen aloitettaan myös, ei varsinaisesti sen edelleen kuuluvan lievän sivuäänen takia, vaan siksi että se kuulemma sitoo proteiinia. Seuraava kontrolli on muutaman kuukauden kuluttua, ellei sitten Rimman vointi huonone sitä ennen.

Eihän tämä tietenkään tarkoita enää kuin yhtä asiaa, sitä ikävintä koiranomistajan velvollisuutta. Päätökseni olen tehnyt, ja mikäli veriarvot ovat seuraavalla kontrollikäynnillä edelleen huonontuneet, tulee se olemaan Rimman viimeinen eläinlääkärikäynti. Vaikeaa se tulee olemaan, itkettää jo ajatuskin kun tässä tätä kirjoitan, mutta päästän sen mielummin pois hieman liian aikaisin ja muistan se iloisena omana itsenään, kuin annan sen kärsiä tarpeettomasti. Poden edelleen huonoa omaatuntoa Skutista, se joutui kestämään liian kauan minun sokeuteni takia. Samaa en halua Rimmalle.

2.1.2014

Rimmalle on nyt sitten varattu kontrollikäynti eläinlääkärille jossa kontrolloidaan sen veriarvot. Täytyy sanoa että odotan hieman pelonsekaisen jännityksen vallassa tiistaita. Rimma ei ole entinen oma itsensä. Voihan syynä toki olla vanhuus, heikentynyt kuulo ja huono karva johtua leudosta talvesta, mutta sillä asenteella mennään että pessimisti ei pety vaikka parasta toivookin. Kotiruualla on menty, lähinnä ohra-kananmuna -pohjalta, tuo kun on ollut ainoa yhdistelmä mistä jätökset ovat olleet pääosin kiinteitä eikä lierua kuten esim. riisin kanssa.

17.11.2013

Rimmalle sopivaa kalatonta munuaisnappulaa en ole löytänyt. Purkkiruuissa sellaisia vaihtoehtoja olisi, mutta niillä ruokkiminen tulee turhan kalliiksi, siispä Rimma syö nyt kotitekoista munuaisruokaa. Eihän sen tekeminen loppupeleissä ole edes vaikeaa, mutta tieto lisää tuskaa kun netistä etsii infoa: sanotaan että on hyyyyvin tarkkaa miten paljon valkuaista ruuassa on, mutta sitten kuitenkin eri ohjeissa on jonkin verran eroa. Ruoka on lähinnä riisipitoista “lihapiirakan täytettä”. Näillä mennään ja tammikuussa katsotaan mihin suuntaan ollaan menossa.

12.11.2013

Tänään Rimman terveystarkastuksessa saatiin ikäviä uutisia. Ensinnäkin: Rimmalla on vasemmassa yläluomessa pieni luomikasvain joka hankaa sarveiskalvoa. Normaalisti näille ei tehdä mitään, mutta jos (ja kun) silmä jossain välissä tulehtuu, niin sitten se pitäisi operoida pois. Toiseksi: Rimman sydämestä kuului lievä sivuääni (2/6), mutta sillä ei ole kliinistä merkitystä – tällä hetkellä. Kolmanneksi: pienessä verenkuvassa valkosolut olivat hieman alhaiset ja punasoluarvoissa todettiin lievä anemia. Laajassa elinprofiilissa toinen munuaisarvo oli normaali mutta toinen kohtalaisesti koholla. Albumiini oli lievästi alhainen mutta muut normaaleja. Vaikka Rimmalla ei vielä ole munuaisten vajaatoimintaan viittaavia oireita, lievä anemia ja kohonnut munuaisarvo viittaavat alkavaan vajaatoimintaan.

Rimma pitäisi siirtää munuaisruokavaliolle, mutta valitettavasti ne tuntuvat kaikki sisältävän kalaa. Yksi merkki on vielä kysymysmerkki ristiriitaisten sisällysluetteloiden vuoksi, täytyy selvittää asia ja jatkaa etsimistä. Kotiruoka on aina vaihtoehto, mutta mieluusti ruokkisin helpomman kautta eli nappulalla.

Mutta jotain positiivistakin: Rimma painoi 13,4kg…

25.7.2013

Terveiset Pieksämäeltä, päästiin pitkästä aikaa tapaamaan teräsvaari Reetua! Vanhahan se on mutta ikään nähden varsin hyväkuntoinen. Sillä on ollut alkuvuoden aikana kolme varsin rajua oksennus-/kuratautia ja välillä on säikähdetty että vievätkö oksentelu ja ripulointi vanhan papan voimat lopullisesti, mutta toistaiseksi Reetu on jaksanut selättää pöpöt hyvässä hoidossa. Ihana, rakas Reetu <3

Aake voi selvästi pirteämmin uudella lääkityksellä, tällä paketilla jatkamme siis toiveikkaina kohti syksyä.

10.7.2013

Ensiksi myöhästyneet 11-vuotisonnittelut Rimmalle, juhlapäivää vietettiin juhannuspäivänä!

Sitten taas Aaken asiaa. Käytössä ollut tulehduskipulääke Meloxoral ei ole mielestäni antanut toivottua vastetta Aaken kipuihin, joten tänään kävimme uudemman kerran eläinlääkärillä näytillä. Olin ollut lääkäriin yhteydessä sähköpostilla 4 viikon kontrollin vuoksi ja hän ehdotti että nyt voitaisiin kokeilla Cartrophen -ruiskesarjaa sekä vaihtaa kipulääke kerran kuussa annettavaan Trocoxiliin. Toivottavasti näistä olisi selvempi apu! Vielä on kuitenkin jäljellä yksi kortti jota kokeilla, lääkkeen nimeä en muista. Ja jos Cartrophenistä on apua, niin ruiskesarja voidaan tarvittaessa uusia. Toivotaan että nämä lääkkeet auttaisivat Aakea ja eläinlääkärillä tarvitsisi poiketa seuraavan kerran vasta puolen vuoden kuluttua kontrollikäynnillä!

Islantilainen on kyllä niin ihana rotu käyttää eläinlääkärillä, koska jos se on pentu, kaikki ihastelevat sen reippautta ja avoimuutta, ja jos se on vanhus, kaikki ihastelevat sen reippautta ja avoimuutta.

5.6.2013

Aake täytti sunnuntaina täyden tusinan vuosia, onnea Aake! Vanha mies mutta minulle ikuisesti “juniori” <3

Mutta valitettavasti en voi pelkästään iloita, sillä tänään kävimme Aaken kanssa eläinlääkärillä tutkituttamassa sen etujalat. Ja huonoja uutisiahan sieltä saatiin, aivan kuten arvasinkin, molemmissa ranteissa on nivelrikko . Aaken ontuminen on ollut satunnaista ja hyvin vähäistä (muutama askel) ja huomasin sen vasta alkuvuodesta, joten en ole ollut kauhean huolissani siitä, kunnes viime sunnuntain olimme mökillä jossa se kuitenkin rasitti itseään sen verran että maanantaiaamuna se nousi makuulta varaamatta lainkaan oikealle etujalalle. Siispä tänään lääkärin syyniin. Eli nivelrikko molemmissa ranteissa ja on ollut jo jonkin aikaa kun muutokset olivat kohtalaisen suuret. Neljän viikon kipulääkekuuri ja lisäksi nivelravinnetta (sitä Aake on tosin syönyt jo ainakin parin vuoden ajan kaiken varalta). Ell oli sitä mieltä että Aake luultavasti tarvitsee pysyvän tulehduskipulääkityksen, mutta ilmeisesti sen tarve varmistuu neljän viikon kuluttua. Niin. Vanha koira mutta silti tulee itku silmään jo tässä vaiheessa kun todellisuus iskee kasvoille ja joudun myöntämään että yhteisiä vuosia ei todellakaan ole enää kosolti edessä…

12.5.2013

Näyttelykehässä pyörähtelyt jatkuivat Rimman kanssa eilen, nyt Pöytyän ryhmänäyttelyssä. Edelleen ylimääräisistä “michelineistä” huolimatta tuloksena oli rop-vet ja rop. Tuomari tykkäsi kovasti Rimmasta ja sanoi että hänellä ei ole ollut tapana antaa sa:ta näin tuhdissa kunnossa oleville koirille vaikka olisi muutoin miten hyvä, mutta Rimma kantaa itsensa niin upeasti ylimääräisestä huolimatta että se on sen ansainnut. Yleensä kun koira vähän painuu jos sillä on laihduttamisen varaa – vaan ei meidän Rimma. Nyt olisi vielä jäljellä Rauman näyttely parin viikon päästä, mutta ei varmaankaan päästä sinne lapsenvahtiongelman vuoksi. Ja Rimmalle on nyt tilattu aiemmin hyväksi todettua kalliin puoleista laihdutusruokaa kun ei tuota meinaa saada laihtumaan kuin gramman kuussa.

22.4.2013

Rimman kanssa tuli eilen pyörähdettyä näyttelykehässä, ensimmäistä  kertaa yhdessä. Ihan kylmiltään mentiin esiintymään, ei tullut  harjoiteltua  yhtään etukäteen että miten se menee kehässä joten seisottaminen meni hienosti, mutta juokseminen toisten perässä aiheutti vähän ryntäämistä. Ensi kerralla siis paremmat namit mukaan että saadaan vanha rouva paremmin kuulolle. Tuloksena kuitenkin pn-2 ja Rop-Vet joten ei valittamista, varsinkin kun Rimmalla on vielä ylimääräistä vyötäröllä ja täysi talviturkki päällä niin se näytti valtavalta muihin islantilaisiin verrattuna. Tuomarissa jäi hieman ihmetyttämään se, että kun kyseessä on kannusrotu, niin hän ei katsonut kannuksia lainkaan – siis onko niitä vai ei. Muutoin ihan mukavan oloinen setä.

31.32013

Reetu täytti 7.3. komeat 14 vuotta, myöhästyneet onnittelut! Terveystarkastuksessa sen todettiin olevan erinomaisessa kunnossa ikäisekseen.

Kuva-albumiinkin olen ollut luvattoman kauan lisäämättä kuvia ja kun vanha kuva-albumi poistui käytöstä, olisi jostain löydettävä aikaa ja energiaa lisätä sen kuvat nykyiseen albumiin. Kuvia siis 2000-luvun alkupuolelta, Reetun, Skutin ja Aaken nuoruusvuosilta. *down memorylane…*

16.2.2013

Koirat kävivät tammikuun lopussa rokotuksilla ja vaa’alla… Aake on pitänyt linjansa, vaaka näytti 15,45 kg, mutta Rimma… No, selitykseksi sanottakoon että koska sen karva oli niin huonossa kunnossa aiemmin, lisäsin sen ruokaan rasvaa jotta edes pieni rasvakerros ihon alla lämmittäisi ulkona. Paino sanalla ‘pieni’ mutta Rimma teki “sterkatut nartut” ja muutti kilon syötettyä rasvaa muutamaksi kiloksi ihonalaista sellaista. Vaaka näytti hurjat 15,95 kg… Eli jotain muutakin pitää saada kuntoon ennen kevään näytelmiä kuin vain turkki… Mikä kylläkin on ruuan vaihdon jälkeen jo käytännössä hanskattu ongelma! Ja laihdutuskin on jo täydessä käynnissä.

19.1.2013

Jaahas, menin sitten innostumaan ja päätin ilmoittaa Rimman keväälle muutamaan näyttelyyn: 21.4. on täällä Laitilassa ryhmänäyttely ja isännällä on vapaapäivä tuolloin, niin ilman muuta pistin ilmon menemään. Sama hyvä tuuri jatkuu Pöytyän ryhmiksen suhteen 11.5., joten täytetty kaavake odottaa tuossa pöydällä. Rauman kr-näyttelyynkin 26.5. ajattelin pistää ilmon menemään, mutta tuolloin on lapsenvahti yövuorossa, joten avoimeksi jää pääsemmekö sinne ollenkaan. Mutta ensiksi pitää saada Rimman turkki kuntoon: menin vaihtamaan sille ruuan samaksi kuin mitä Aake syö ja se ei sovi sille. Vatsa toimii paremmin kuin aiemmalla nappulalla, mutta turkki on rasvainen ja karvaa lähtee koko ajan huolimatta siitä että ovat päivät ulkona. Onneksi on aikaa tehdä asialle jotain! Olenkin ollut viimeksi tammikuussa 2006 näyttelykehässä esittämässä koiraa joten onhan jo korkea aika käydä pyörähtämässä siellä.

Laitilaan ollaan vihdoinkin perustamassa koirayhdistystä, perustamiskokous oli torstaina. En päässyt paikalle, mutta yhteystietoni annoin. Josko tämä minunkin hiljaiseloni tällä saralla alkaisi vähitellen loppumaan (vaikka koirat on vanhoja ja lapset pieniä ). Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

16.10.2012

Tälle Kuulumiset -sivulle on tarkoitus päivitellä koirien kuulumisia silloin kun on jotain kertomisen arvoista . Tällä hetkellä koirien elämä on aika tarhavoittoista, johtuen meidän perheen uusimmasta tulokkaasta, sekä 2v isoveljen mieltymyksestä koirien takaa-ajoon sisätiloissa. Koirat saavat olla rauhassa kiusankappaleelta ulkotarhassa. Toki käymme lenkillä päivittäin, ei Aake ja Rimma ole tarhan perukoille unohtuneet. Lisäksi silloin kun olemme itse pihalla saavat koirat olla pihassa vapaana.

Johtuen hyvästä opettajasta Rimmasta, on Aakekin oppinut syömään pihallamme kasvavia haperoita. Vielä viime syksynä Aake katsoi Rimmaa lähinnä kuin vähäjärkistä sen ahmiessa nurmikoltamme kaikki haperot, mutta tänä syksynä on virsi ollut toinen. Aake on myös päässyt jyvälle sienestyksen jalosta (?) taidosta ja nyt ne hotkivat kilpaa jopa osin mädäntyneet sienet pihaltamme.