Kyse on tietysti Rafasta, nyt vaikuttaa siltä että se on asettunut kunnolla taloksi. Näin jälkikäteen voi sanoa että kyllä se melkoisen stressaantunut oli muuton jälkeisinä parina viikkona; pääsiäisen näyttelyiden jälkeen sen käytös muuttui silminnähden (ehkä se ajatteli että meillä kotona on loppupeleissä kuitenkin rauhallista) ja sen jälkeen vielä lisää. Kovasti se vahtii pihaa, mutta vähemmän ollessaan yksin kuin Aaken kanssa - kuinkas muuten. On saanut niistä hommista eläköityneen Aakenkin palaamaan taas vanhoihin tapoihinsa, harmi. Erittäin huonokuuloista vanhusta kun varsin vaikea kieltää ryntäämästä aidalle elämöimään. Lintuja ja rusakoita Rafa ajaa takaa varsin intohimoisesti ja varsinkin pellolla se suorastaan hakemalla hakee niitä takaa-ajettavaksi. On käynyt myös selväksi että sitä ei voi pitää irti tässä meidän aidatulla pihalla. Meillä on matala verkkoaita pensasaitojen tyvellä, mutta osa pensasaidasta on vasta parin vuoden ikäistä eli matalahkoa ja harvaa joten se ei Rafaa paljoa pitele. Se menee aidan yli jos joku esim. kävelee tiellä (siis ilman koiraakin) tai jos se saa vainun tien toisella puolella olevassa metsässä ulkoilevasta koirasta ym. Se lähtee kuin naton ohjus eikä kuule mitään. En halua sen pääsevän vahvistamaan em. toimintaa onnistuneilla pihapaoilla joten se pysyy pihallakin visusti hihnassa kunnes luoksetulo on paremmin hallinnassa. Tällä myöskin haluan estää tolkutonta varpusten jahtaamista orapihlaja-aidalla, itsensä kiihdyttämistä yleensäkin. Tässä sillä on opeteltavaa, mutta eiköhän se ajan kanssa onnistu :) . Sitten kun se alkaa löytämään korvansa, se tulee saamaan lisää vapauksia. Niin, en myöskään halua sen ryntäävän läheiselle tielle missä liikkuu usein rekkoja, siinä taistossa Rafa jäisi varmasti toiseksi.

Siihen, että Rafa joutuu olemaan pihalla hihnassa tai ainakin pitkän liinan päässä on toinenkin syy: akuutein poiskoulutettava asia sen kohdalla on ehdottomasti käsien pureminen, millä se joko haluaa huomiota ja toimintaa tai sitten se vetoleikistä tarpeeksi innostuessaan jättää lelun ja siirtyy sitä pitelevään käteen.. Se ei pure tahallisesti kovaa, mutta se ei ole enää pieni pentu vaan lähes aikuinen uros jolla on puruvoimaa. Pureminen on Rafan näkökulmasta vain leikkiä eli se ei pure dominanssin tai aggren vuoksi, mutta a) meillä on pieniä lapsia ja b) ihmisen kädet eivät ole mielestäni koiran lelu. Ja tottakai pureminen muuttuu sitä voimakkaammaksi mitä enemmän Rafa innostuu. Tämän tavan vuoksi Rafa täytyy pitää tarkasti valvovan silmän alla silloin kun lapset leikkivät (huutavat, kirkuvat, juoksevat jne.). Sisätiloissa meillä on eteinen ja keittiö rajattu porteilla jolloin koirat ja lapset voi tarvittaessa erottaa omiin touhuihinsa.

Minut on yllättänyt Rafan rauhallisuus, siis kun ajattelee että se on vasta täyttänyt vuoden. Odotin paljon riehakkaampaa pojankloppia joka säheltäisi duracellpupuna joka paikassa ja alati, mutta Rafa osaa asettua mielestäni tosi hyvin silloin kun mitään aktiviteettia ei ole tarjolla ja se vaikuttaisi kestävän hyvin päivät jolloin syystä tai toisesta sille tarjottava lenkitys ja muu toiminta jää vähäiseksi. Toki siitä löytyy virtaa ja se on aina valmis toimintaan - islantilaiseen tyyliin. Hienosti se myös kunnioittaa wanhaa herraa eli Aakea: heitin niille tarhaan niiden hetki aiemmin kaluamat putkiluut ja annoin Aaken mennä ensin tarkastamaan ne. Vasta sen jälkeen päästin Rafan ja se tietysti ryntäsi Aaken ja luiden luo rinta rottingilla ja täynnä uskoa että ne olivat sen luut, ei Aaken. Aake rähähti sille oikein kunnolla ja hienosti Rafa antoi luovutusvoiton. Toki sen selkäkarvat olivat koko matkalta pystyssä, mikä on kyllä hauska näky kun pitkät karvat sojottavat kohti taivasta, luulisi sen olevan fysiikan lakien vastaista :), ja perääntyminen tapahtui arvokkuus säilyttäen. Seuraavalla kerralla kun ne menivät tarhaan, yritti Rafa uudemman kerran ärhennellä luista Aakelle, mutta sai - jos mahdollista - vieläkin tiukemman muistutuksen siitä kuka on porukan pomo. Nyt viesti taisi mennä kunnolla perille koska Rafan häntäkin putosi alas. Hienosti pojat luovat pelisääntönsä.

Vaikka tässä onkin tullut kirjoitettua pitkät sepustukset pulmistamme, on Rafa kuitenkin aivan ihana nuori mies ja olen iloinen että saimme sen meille.