Rafan kotiutuminen on edennyt taas ison askeleen kun se on selvästi alkanut hahmottamaan pihamme eli sen reviirin rajat. Enää se ei ole pyrkinyt suorilta käsin aidoista yli kun joku kulkee ohi tai lintuja haukkuessaan. Tänä aamuna jopa kaksi koiraa meni (eri aikaan) tuossa tietä pitkin ohi ja Rafa pysyi pihan puolella käskyn voimalla. Siitä huolimatta uusi korkea portti odottaa asentamista pihatielle. Koska sen pihalla pysymiseen valvonnan alla voi jo jotenkin luottaa, se on saanut lisävapauden eli enää sille ei jätetä hihnaa tms. roikkumaan perään.

Myös leikkiminen on edistynyt. Heittelen Rafalle päivittäin narupalloa pihalla että se saa juostua suurimman höyryt pois - eikä näin ollen pura energioitaan Aaken härnäämiseen tai tolkuttomaan lintujen haukkumiseen - ja se on oppinut tuomaan pallon takaisin eikä lähde lällättelemään sen kanssa pitkin pihaa. Tässä on toiminut hienosti vanha hyvä sääntö: ota koira vastaan, älä lelua. Toki se saa nauttia lelu suussa karkuun juoksentelusta, mutta vain lasten kanssa sillä myös lapsista se on hauskaa. Myös lelulla pysyminen leikkiessä on edistynyt, nyt Rafa malttaa jo varsin hyvin pitäytyä lelussa kiinni, eikä siirry käsiin kuin siinä vaiheessa kun mopo alkaa karkamaan siltä käsistä eli leikkiin tulee mukaan väsynyttä riekkumista. Tällöin viimeistään laitetaan leikki tauolle. Höyryjä Rafa päästelee myös parin talon päässä asuvan 2v kultsunartun kanssa, kun painelevat täysillä puolen tusinaa kertaa pihan ympäri niin akuutein juoksuinto on saatu pois - sillä juoksemisesta Rafa pitää, mitä lujempaa sen parempi. Ja valitettavasti katoaa metsässä pelkän riistan hajun perään yhtä vauhdikkaasti. Se ei siis tarvitse "näkölähtöä" joten tarkkana saa olla.

Mieheni sanoin: "Kyllä me siitä vielä hyvä koira saadaan." Tarkoittaen että kunhan Rafalle tulee ikää ja järkeä :) Islantilaiseen tapaan jälkimmäistä saa odotella pidempään... :D