Olisi varmaan useampikin asia mistä olen ajatellut että pitäisi saada aikaiseksi kirjoitella tänne, mutta kun päivittäminen ei kännykällä onnistu niin se on sitten jäänyt - ja ainakin puolet asioista unohtunut.

Pitkään jatkunut hellejakso on onneksi ohi. Kuumuus alkoi käydä Aaken voimille niin että jossain vaiheessa aloin huolestumaan sen jaksamisen vuoksi. Se on vielä ollut valtavassa turkissa koko kesän, taatusti paksuimmassa kesäasussa mikä sillä on ikinä ollut, joten tasan ei käy onnenlahjat. Säiden viilettyä pariinkymmeneen asteeseen on Aaken vireys palannut entiselleen tai no, kyllähän vauhti hidastuu kuukausi kuukaudelta jos ikää on 13 ja risat, mutta kuitenkin. Sen takapää on selvästi kesän aikana jäykistynyt ja kipeytynyt joten hieman aiempaa kärttyisämpi se on Rampea kohtaan - joka siis mennä koheltaa ja yrittää saada keinolla millä hyvänsä Aaken vauhtiin mukaan.

Olen ottanut pienen, tai vähän isomman, harppauksen kohti edes jollain tavalla aktiivista koiraharrastusta vetämällä kolmen päivän mittaisen tokokurssin Uudessakaupungissa. Alkuun olo tuntui ehkä hieman tahmealta (siis kouluttamisen sujuvuuden suhteen) mutta kun vauhtiin päästiin niin kivaa oli ja ilmeisesti osasin/pystyin jotain kurssilaisille antamaankin. Hyvä saavutus siihen nähden että Rampe elää kuin pellossa ja koulutus on lähinnä hyvien suunnitelmien tasolla... Vaikka kyllähän se on edistynyt esim. irtipitämisen suhteen, ei lähde samantien omille teilleen vaan ollaan oltu tuossa lähipellollakin juoksentelemassa hyvällä menestyksellä. Aiemminhan se otti Ritolat lähes välittömästi ja pinkoi päätä pahkaa peltoaukealla kohti tuntematonta tulevaisuutta. Hetki ehditään vielä uudesta vapaudesta nauttimaan ennenkuin muuttolinnut tulevat. En halua joutsen- ja hanhijahtia.