Aake on jo jonkin aikaa aristanut alaselkäänsä; istuutuu hitaasti, ei hyppää Fordin takapaksiin (Pösöön hyppää kun on hieman matalampi), on selvästi ärtyisä ym. Tänään sitten sitä harjatessani huomasin ensimmäistä kertaa kuinka se aivan selvästi aristi kosketusta lonkkien seutuville. Järki käski soittamaan heti ell:lle vaikka ääni päässä huusi että älä tee sitä, huonoja uutisia kuitenkin. Iltapäivällä sitten mentiin kontrolliverikokeisiin ja kertomaan selkävaivoista. Seuraavanlainen kotiutusohje sitten saatiin, valitettavasti:

"Aake tuotiin vastaanotolle verinäytekontrolliin nivelrikkolääkityksen vuoksi. Aakella on ollut noin puolen vuoden ajan takapääheikkoutta, lisäksi ylösnouseminen ja istuminen on ollut hankalaa.

Yleistutkimuksessa havaitaan takapään lihasten surkastumista. Aake myös aristaa lannerangan ja lonkkien alueen tunnustelua, mutta antaa vetää takajalat taakse.

Aakelta otettiin verinäyte, josta tutkittiin peruselinprofiili sekä pieni verenkuva. Toinen maksa-arvo havaitaan olevan koholla (ALP 361), viime kerralla tämä arvo 182 (viitearvot 20-150).

Maksa-arvon nousemisen vuoksi Aakelle aloitetaan maksanvajaatoimintaiselle suunnattu ruokavalio ja Epato- tablettien anto pakkauksen ohjeen mukaan.

Nivelkipujen vuoksi kipulääkitystä ei voida lopettaa, ja aloitetaan Cartrophen pistossarja erillisen ohjeen mukaan.

Verinäytekontrolli ja mahdollinen lannerangan ja lonkkien röntgenkuvaus 2kk kuluttua.

-----"

Eli Hepatic-nappulaa sitten jatkossa kuppiin ja ensimmäinen piikki on juuri pistetty niskaan. Mä niin sydämestäni toivon että Cartrophen auttaisi tuohon takapäähän! En kyllä millään haluaisi enää tuon ikäistä koiraa alkaa rauhoittelemaan (röntgeniä varten) ellei ole ihan pakko. Eikä tähän mitään uutta tai toista kipulääkettä enää tarvittaisi maksaa rasittamaan. Tämä on niin kurjaa, periaatteessa nivelrikkolääkitys pitäisi lopettaa koska se rasittaa maksaa, mutta eihän sitä tosiaankaan voi tehdä koska pitäähän ne kivut myös hoitaa. Tuo takapään heikkous alkoi näkymään samoihin aikoihin kun Rafa tuli meille, joten ajattelin (tai valehtelin itselleni) sen vain ajoittain spurttailleen turhan rajusti Rampen kanssa. Vaiva kun ei ole ollut jatkuvasti niin näkyvä. Tiedän että tästä eteenpäin huolehdin ja murehdin Aaken oloa joka päivä, vaikka ei se mitään auta ennen kuin seuraava kontrolli on tehty. Mikäli maksa-arvot eivät silloin ole parantuneet, saati mikäli ovat huonontuneet, niin kyllähän sitä lähestytään taas sitä hetkeä jolloin on jonkunlaisia päätöksiä ryhdyttävä tekemään. Ei paljoa naurata.