Eilen oltiin taas Määtilalla Oripäässä lampaita paimentamassa - tai siis harjoittelemassa. Tällä kertaa täydensimme paimensukuisten lapinkoirien joukkoa. Rafalla on pää aivan sekaisin alueellamme olevista juoksunartuista ja sen korvien välissä ei tunnu olevan kuin se yksi ajatus, joten mielenkiinnolla odotin miten se mahtaisi saada koottua ajatuksensa vai saisiko ollenkaan. Perillä Määtilalla sain kuulla että talon omalla nartulla oli myös juoksut joten ei päästy "raikkaaseen" ilmaan ;). Aluksi Rampen olikin vaikea keskittyä lampaisiin ja veri veti pois aitauksesta muihin puuhiin, mutta aika pian se kokosi itsensä ja pystyi keskittymään lampaisiin vähintään 90%:sti. Ohjaajalta meinasi loppua kunto kesken kun piti painella juoksua ympäri isoa pyöröaitausta. Kyllä Rafa on selvästi alkanut syttymään, sille annettiin jo vähän painetta ohjaamalla sitä paimensauvalla (eli aurauskepillä) juoksemaan takaisin kaarelle milloin se pyrki keskikautta lampaiden eteen ja hyvin se kesti kepin heilahdukset lopettamatta ajoa! Heiluvat aurauskepit, harjanvarret sun muuthan ovat meillä vähän sellaisia vaarallisia heilujia koska lapset huitovat niillä ajoittain ja silloin saattaa myös tulla osumaa joten Rafa reagoi niihin aika voimakkaasti kotioloissa.

Yksi mieleenpainunut hieno hetki aitauksessa oli kun Rafa pääsi menemään keskeltä lampaita kohti ja ajamaan niitä aitaa vasten jolloin yksi lampaista lähti eri suuntaan kuin muut. Salamannopeasti Rampe kääntyi eri suuntaan pyrkivän lampaan eteen ja käänsi sen muiden mukaan! Tämä kävi hetkessä ennen kuin ehdin edes oikein tajuta mitä tapahtui ja lampurikin kehui Rampen hienoa reaktiota tilanteessa. Kyllä sillä jotain ideaa on!

Kuva Leena Liukkonen

Paimentamassa oli myös yksi partacollie, joka oli käynyt eräässä toisessa paikassa paimentamassa aiempina vuosina enemmänkin. Se siis oli vapaana lampailla. Ei siinä mitään mutta ruokataukokeskustelussa opin senkin asian että tuolla aiemmassa paikassa paimennusharjoittelu menee niin (mikäli oikein ymmärsin) että lampaat on opetettu/oppineet että ihmisen luona on turva ja koira lopettaa paimentamisen/ajon kun ne menevät ihmisen luo. Määtilan lampaita ei kuitenkaan ole tähän opetettu eivätkä ne hakeudu aitauksessa ihmisen luo, jolloin koira joutuu tekemään enemmän itse ratkaisuja. Siispä tämä partis oli aitauksessa aika hämillään ja sormi suussa monta kertaa kun lampaat eivät tehneetkään niin kuin se oli oppinut. Jos siis käy lampailla eri paikoissa olisi varmaan hyvä katsoa että toimintatavat olisivat samanlaiset ettei sekoittaisi turhaan opettelevan koiran päätä. Kai.

Olemme aloittaneet Rafan kanssa myös agilityn alkeiskurssin. Tähtäin ei ole agiurassa vaan puhtaasti siinä että pääsisimme kentälle muiden koirien sekaan harjoittelemaan keskittymistä häiriössä ja saisimme edes jotain tekemistä. No, kuten sanottu, Rampella on tällä hetkellä vain yksi ajatus, eikä siihen näköjään tarvita edes juoksuista narttua, vaan mikä tahansa narttu kelpaa (ja leikattu uros myös...) Mehän siis vain harjoittelemme esteitä ja tutustumme niihin ja tänään puomilla oli ennen meitä narttu, joka istui ylösmenopuomilla. Mitä tekee Rampe. Jämähtää siihen istumakohtaan mahalleen ja alkaa antaumuksella nuolla puomia. Ei siis ollut edes juoksunarttu *grrrr*. Tästä voi jo sitten päätellä mikä oli keskittymiskyky... Jos jotain positiivista sen kaiken pissojen nuolemisen ja vinkumisen seasta haluaa etsiä, niin se että Rampe menee uudet esteet (no kaikkihan ne on meille uusia) kuin vettä vaan eikä paljoa ihmettele tai arastele. Ihan kuin olisi tuttukin juttu. Onhan se muissakin yhteyksissä osoittanut varsin hyvänoloista toimintakykyä ja kovuutta, enää pitäisi saada aikaiseksi ryhtyä harrastamaan sen kanssa ;). On se vaan niin hieno koira!