Käytiin taas viikko sitten Aaken kanssa kontrolliverikokeissa. Ikäviä, vaikkeikaan hälyttäviä uutisia tuli eli sappiarvo on jatkanut nousemista. Nyt se oli jo reilusti yli 500 ja lisäksi sydämestä kuului lievää suhinaa. Kuin tuuli puhaltaisi, sanoi ell. No, vanha koira, joten ei tässä enää ihmeitä odoteta, mennään päivä, viikko, kuukausi kerrallaan ja katsotaan Aaken vointia. Ihan pirteähän se on, joinain päivinä käy pidemmän lenkin ja joinain on aivan perässä vedettävä. Vapaana jaksaa ja viitsii liikkua enemmän, hihnassa pyörätiellä on raahattavaa mallia.

Nivelrikkolääkityksen lopettamista ei oikeastaan ole vielä huomannut lainkaan. Se on nyt saanut Cartrophen-pistoksia kuukauden välein ja samoin jatketaan ellei tarvetta tiheämpään piikittämiseen ilmene. Lisäksi olen antanut sille ihmisten luontaistuotetta, ruusunmarjajauhetta nimeltä Litozin, jonka pitäisi olla hyväksi nivelille. Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut turvautua akuuttiin kipulääkitykseen, Meloxoraliin, jota löytyy kaapista kaiken varalle.

Lisäksi ell totesi Aaken alaselän lihasten olevan todella kireät, onko syy vai seuraus, tiedä häntä, mutta periaatteessa sekin voisi olla syy alaselän varomiseen. Välillä silittelen tai harjaan sitä aavistuksen voimallisemmin ko. lihasten kohdalta, mutta ei paljoa uskalla kun selkää ei ole kuvattu ja varmistettu ettei siellä ole rappeumaa tms. jonka aiheuttamaa kipua hieronta voisi pahentaa. Vanhalla on vanhan vaivat ja sen kyllä huomaa jo selvästi Aaken korvien välistä: meno on välillä varsin seniiliä eivätkä kaikki muumit ole aina kanootissa <3