Eilen lauantaina oli ohjelmassa viimeisen sertin metsästystä Turku kv:ssä tuomarina Hannu Talvi. Onneksi sattui hoitolassa hiljainen viikonloppu että ylipäätään pääsin lähtemään matkaan.

Kylillä on joku narttu aloittanut juoksunsa ja Rampe on tietysti ollut aivan kuuppa sekaisin, ruoka ei maistu ja ravaa levottomana sisällä ja ulkona ja pihalla pitää ulvoa lemmentuskaa. Raivostuttavaa mutta minkäs se itselleen voi (näinä päivinä tuntuu se pallien poisto niiiiin houkuttelevalta vaihtoehdolta ;) ). Etukäteistietojen mukaan Rafa oli islantilaiskehässä ainoa sertistä kilpaileva uros (muut valioita) mutta eihän sitä voi varmana nakkina pitää kun ensin pitää saada se eri ja sa:kin. Toiveikkaasti kuitenkin matkaan kun arvostelevana tuomarina oli Hannu Talvi ja Rampehan on saanut aiemmat sertinsä Mattilalta ja Nummijärveltä, jotka luen mielessäni "saman kaliiberin" metsäkoiratuomareiksi.

No, Rafa oli hormonihuuruissa jo kotona, istui aamulla pihalla ulvomassa lemmentuskaansa kylille päin, joten enpä yllättynyt kun ei sen pää toiminut sen paremmin messuhallissakaan. Ihan tolkutonta ääntelyä ja häröilyä koko reissu, kehässäkään ei seisonut saati esiintynyt kuin yhteensä kaksi sekuntia ja haukahteli alvariinsa. Ja kun mielentila on tuollainen niin eihän siihen saa mitään kontaktia, silmätkin pyörii kuin hedelmäpeli :/

Mutta tuomaria ei moinen sitten haitannut yhtään vaan hän ihastui Rampeen ja sanoi minulle ensimmäisenä kehässä: "Sinulla on sitten hieno koira, kerrassaan erinomainen, se on juuri sellainen kuin islanninlammaskoiran pitääkin olla. Tiedäthän millaisia niitä nykyään näkee." Minä tietysti myöntelin auliisti mutta en oikein tiedä mitä hän tuolla viimeisellä kommentilla tarkoitti. Ja vaikkei Rafa siis esiintynyt yhtään, se sai erin ja sa:n, joten YES serti oli tuloillaan! Hämmennykseni olikin sitten suuri kun pu-kehään menin viimeistä paikkaa hakemaan kahden valiouroksen perästä, niin tuomari osoittikin Rampelle pu1-paikan! Whaaaat?! Kaksi hyvin esiintyvää valiota ja sitten yksi metsän keskeltä tyttöjä vonkaamaan tullut maalaistollo, eihän järjestys voi tällainen olla! Mutta näin tuomari laittoi järjestykseen ja kyllähän se minulle kelpasi vaikka itse olisin esiintymisen perusteella laittanut toisin. Tuomari perusteli järjestystä pu2:n omistajalle että hänen koirallaan oli hieman liian vahva pää hänen makuunsa ja pu3:lla puolestaan hieman liian kevyt. Rampen pää oli siltä väliltä ja hänen mielestään se oli paras. Näin siis käteeni annettiin serti-, cacib- ja mva-ruusukkeet. Rodun parhaan valinnassa minulle ojennettiin puna-keltainen ruusuke eli kaiken kukkuraksi Rafasta tuli vielä rop.

Olen toki onnellinen että Rafa valioitui ja vieläpä aika hienolla tavalla, mutta kyllä mielestäni olisi pitänyt edes vähän esiintyä että ihan ropiksi... Mutta kuten sanottu, tuomarille sillä ei ollut väliä. Tokikaan Rafa ei rähjännyt kenellekkään, oli vain tosi levoton ja haukahteli koko ajan. Esim. viime vuonna samassa näyttelyssä se esiintyi huomattavasti paremmin, ja nimenomaan esiintyi vaikka olikin vähän hämillään hälinästä, mutta nyt sillä ei ollut kuin se yksi mielessä. Luulenpa että tämä oli Rampen viimeinen sisänäyttely, jatkossa teemme mahdolliset kehäpyörähtelymme ulkonäyttelyissä missä on enemmän tilaa.

Punaruskea. Ihanne koko ja mittasuhteet. Hyvä leveäkalloinen pää. Oikea korvien kanto. Tiivis jäntevä runko. Hyväasentoiset raajat kannuksineen. Komea häntä. Terhakka luonne. Hyvä rodunomainen liike. Hieman vanhahko mutta hyvä turkki.

*******

Ja sitten Aaken tilanteesta: sen jälkeen kun haimatulehdus diagnosoitiin ja se määrättiin erikoisruokavaliolle, on tämä ruoka aiheuttanut sille anaalivaivoja. Mitään sen suurempia oireita en ollut huomannut kuin että kakkaamisen jälkeen Aake on pienen hetken vetänyt peppua maassa, mutta ei muuta. Olin kyllä seurannut tilannetta ja kotikonstein yrittänyt auttaa tilannetta, mutta kylläpä viime viikolla säikähdin kun satuin huomaamaan kaksi pientä paisetta peräaukon ympärillä, tismalleen niissä kohdissa missä anaalirauhaset ovat. Luulin että nyt rauhaset ovat pursuamassa ihosta läpi ja pikaisesti sain varattua ajan ell:lle. Samalla ajattelin että otetaan kontrolliverikokeet haiman suhteen. Nyt meidät otti vastaan tämä toinen ell ja häneltä sain tietää että ulkopuoliseen labraan lähetetyn verikokeen haima-arvo oli 190 kun yläraja on 200. Hän oli sitä mieltä että koska arvo on ollut jo kk sitten rajalla, niin nyt ei tarvitsisi ottaa kontrollia. Tämä sopi minulle hyvin koska Aakea on todellakin alkanut ahdistamaan nämä lekurikäynnit :( Mutta anaalit tyhjennettiin ja kylläpä ne olivatkin täynnä! Ei kuitenkaan ollut mitään tulehdukseen viittaava joten ei ab-kuuria vaan kotihoidolla ja tarkkailulla eteenpäin. Olenkin nyt antanut Aakelle puolet vanhaa ruokaa, josko se auttaisi rauhasia tyhjentymään, koska sillä ruualla ei siis tätä ongelmaa ollut. Paiseista ei ell osannut sanoa mitään, todennäköisesti eivät liity anaaleihin mutta ei se ole täysin pois suljettuakaan. Seurataan tilannetta. Ei voi sanoa kuin että kaikkea sitä koiralle tuleekin kun vanhaksi elää!