Tulin juuri Rafan kanssa metsälenkiltä ja pohdin tällaista:

Mua on pidetty toko-ihmisenä ja kai jotkut pitää edelleen vaikken ole koko lajia harrastanut enää vuosikausiin. Ja jos rehellinen olen niin eipä oikein kiinnostakaan harrastaa kun on tullut sellainen tunne että koko laji on mennyt sellaiseen suuntaan että kiitos ei minulle.

Ja tottahan se on, olen ollut toko-ihminen jos mittarina on harrastamisen määrätietoisuus, suunnitelmallisuus, menestys, osallistuminen lajiin muutenkin kuin omien koirien kanssa jne., mutta, ja tämä taitaa olla aika iso mutta: jos ajattelen lajia mitä kaipaan ja mitä haluaisin harrastaa, se on ehdottomasti henkilöhaku. Metsässä liikkuminen, koirien kanssa työskentely; niin oman kuin muidenkin ryhmäläisten ym. Se on sitä mille sydämeni sykkii.

Kuljettiin tänään mm. tällaisessa maastossa ja en voinut muuta kuin nauttia koiran katselemisesta kun se loikki ja juoksi ristiin rastiin milloin minkäkin kiinnostavan asian perässä. Katselin ympärilleni ja näin ihanan hakumaaston. Melkein odotin hetkellä millä hyvänsä ilmaisuhaukun kajahtavan ilmoille.