Olen sanonut sata kertaa naapureille että jos meiltä rupeaa kuulumaan päivittäistä haukkumista, niin heti kertomaan minulle - en suutu vaan haluan todellakin tietää jos jokin on koirilla pielessä. Nyt kun arkirutiinimme muuttuivat reilu kuukausi sitten, oletin että minulle sanottaisiin mikäli jollain koirista olisi vastaan haukkumista asiassa. Kukaan ei sanonut mitään, mutta aloin haistamaan palaneen käryä pienistä jutuista johtuen. Skuti alkoi olemaan ahdistunut töihin lähtiessäni ja ajattelinkin että vanhuksellamme on vaikeuksia sopeutua uuteen päivärytmiin. Lopulta kysyin naapurilta suoraan että kuuluuko meiltä haukkumista ja myönsihän hän että kyllä kuuluu ja jopa pari-kolme tuntia! Ja tätä on jatkunut kuukauden päivät. WTF?! Eikä kukaan voinut sitä aiemmin minulle sanoa! Totta kai haluan tietää jos koirieni ei ole hyvä olla. Pohdinkin että jos kynnys sanoa asiasta on näinkin korkea vaikka asiasta on etukäteen puhuttu ja esitetty pyyntö tiedottaa mikäli haukkumista kuuluu (olen sen verran kaukana töissä ettei se sinne asti kuulu), niin kuinkahan korkea se mahtaa ollakaan tilanteessa jossa asiasta ei ole ennalta puhuttu ja naapureilla on yhtä hyvä sietokyky kuin meidän talossa...

Joka tapauksessa epäilykseni primus motorista kohdistuivat Reetuun, se kun osaa halutessaan kiukutella oikein kunnolla. Kaivoin sitruunapannan kaapin perältä esille ja niinhän siinä kävi että Reetu on nyt viettänyt pari päivää se kaulassa. Ääntäkään ei ole kuulemma kuulunut ja se on hyvä niin naapurisopu säilyy ;). Kokemuksesta tiedän että lyhyen pantakuurin jälkeen Reetu rauhoittuu, eikä enää mieti haukkumista tai muutakaan riekkumista vaan jää kiltisti kotiin nukkumaan, tosin nyt sillä on niin pitkä kiukutteluhistoria takana että voi olla että tasaantuminen kestää hieman pidempään. Puhun kiukuttelusta sillä haukunta on kuulemma nimenomaan sen kuuloista.
Lisäksi olen yrittänyt rajata koirien oleskelutilaa päivien aikana, mutta kun omistaa Reetun kaltaisen houdinin, niin se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos Reetu päättää että se haluaa makuuhuoneeseen, niin sinne se myös menee, ei sitä pitele ovet eikä mitkään barrikadit. Lukkoon ei ovea voi laittaa sillä silloin kärsivät ovenkarmit kun herra R haluaa oven auki... Lisästressiä on varmasti aiheuttanut myös naapurin uroskoira, sillä sitä on juoksutettu paljon irti pihalla ja tiedän että se käy oven ja (nyt avoimien) ikkunoiden takana. Ja meidän koirathan ei voi sietää vieraita koiria omalla reviirillään.
Reetun stressitaso on varmasti kaakossa tällä hetkellä ja olenkin ihmetellyt sen käytöstä treeneissä. Olen kummastellut että onko se tullut vanhaksi puurokorvaksi kun se on ollut jotenkin outo, mutta kova stressi selittänee asiaa. Sunnuntaina kun olin Aaken kanssa U:kissa ja Reetu jäi maalle, se oli nuollut varpaanvälit auki kun Petri ei saanut sitä lopettamaan nuolemista. Se kertoo omaa kieltään stressin määrästä, Reetu ei tällä hetkellä halua olla minusta erossa. Varpaanvälit menivät niin huonoon kuntoon että Reetu ontuu yhä vaikka on ollut muutaman päivän Fuciderm-kuurilla. Paranemaan päin kuitenkin.
Skutin näennäinen eroahdistus näyttäisi johtuneen siis Reetun riekkumisesta, katsotaan kuitenkin miltä asia alkaa näyttämään.

Skutin huonovointisuus on mysteeri. Se toipui lauantain todella heikosta kunnosta hienosti NutriPlussan ja levon voimalla, mutta jälleen tänä aamuna se oksensi. Aamulenkki mentiin iloisesti täyttä höyryä pitkin peltoa mutta kun oltiin palaamassa autolle alkoi Skuti yhtäkkiä yökkimään ja oksensi jälleen outoa limaa. Kotiin päästyämme avasin takaoven ja se säntäsikin heti ulos ja oksensi uudelleen limaa ja tärisi kovin. Kun tulin töistä, oli Skuti taas normaali itsensä. Pelonsekaisin tuntein odotan mitä huominen tuo tullessaan. Eläinlääkärille mennään jos tilanne siltä näyttää, katsotaan kuitenkin ensin päivä kerrallaan jos syy löytyisi muutoin.