Päivälenkillä mentiin työväentalon pihalle ottamaan seuraamista ja tunnaria. Vein aluksi hajuttomat tunnarikapulat valmiiksi paikalleen ja jätin Aaken istumaan siksi aikaa. Tai siis niin oli ajatus. En yhtään pitänyt sitä silmällä ja kun kapulat laitettuani lähdin palaamaan sen luokse, se maata pötkötti tyytyväisen näköisenä lämmittävässä auringonpaisteessa. Kävin jättämässä sen uudelleen ja menin käymään kulman takana piilossa. Nyt istui varmasti. Aakella olikin lämmin paikalla olo paikka, sillä sen auringon puoleinen kylki oli suorastaan kuuma.

Seuraamisen otin pitkän kaavan mukaan. Ensin normaali käynnissä pitkää suoraa ja täyskäännöksiä. Aluksi oli vähän huolimatonta, mutta hieman lämmettyään Aake teki hyvää työtä. Joku sitä aivastutti kuitenkin melkoisesti. Sitten mentiin kulmia oikealle. Ensin näytti siltä että jopas Aake ottaa kulmat löysästi, mutta kun ohjaaja alkoi itse keskittymään kulmien huolelliseen kävelyyn niin "yllättäen" Aakenkin suoritus parani *viheltelee*... Tämän jälkeen kulmia vasemmalle ja taas oli ohjaajalla vähän samaa vikaa kuin äskeiseen suuntaankin mennessä. Tämän jälkeen tehtiin samat asiat juosten ja nyt maltoin pitää tempon sellaisena että Aake meni nopeaa ravia -> ei edistänyt kuin hetkittäin vasenten kulmien jälkeen. Sitten vielä sama hitaassa käynnissä ja se sujui hyvin, kuten yleensä. Loppuun vielä askelsiirtymisiä. Kun otin kolmea askelta vasemmalle, osuin vahingossa Aaken etutassuun kun se oli ottamassa perusasentoa jo kahden askeleen jälkeen ja tästä seurasi se, että Aake piti jatkossa reilun välimatkan kenkiini. Aakehan on hyvin tarkka jaloistaan, niitä ei passaa mennä potkimaan tai sitten käy näin että väljyyttä riittää. Otettiin sitten lisää askelia vasemmalle ja palkkasin sitä tiiviistä perusasennosta. Tätä siirtymistä kolme askelta pitäisi harjoitella enemmän - ohjaajan...

Tunnarissa oli 11 hajutonta + oma. Tunnari tehtiin kolme kertaa, omat olivat kello 9, 5 ja 1. Kapulat olivat laajassa ympyrässä. Ensimmäisellä ja toisella lähetyksellä Aake työskenteli hienosti ja nosti omansa varmasti. Kolmannella kerralla se alkoi taas aivastelemaan ja loikkasi yhtäkkiä pois kapuloiden luota ja häntäkin tipahti alas. Se katseli kapuloiden ylle hyvin säikähtäneen oloisesti ja ihmettelin mikä sille tuli kun mitään ei näkynyt. Aake seisoi hetken säihähtäneenä noin metrin verran kapuloista minuun päin mutta onneksi osasin pitää suuni kiinni ja katsoa miten Aake ratkaisee tilanteen. Hetken seistyään "mikä se oli?"-ilme naamallaan, se palasi kapuloiden luo ja nosti omansa varmasti. Palautus oli reipas. Loistavaa Aake, hienosti ratkaistu tilanne!

Koska en halunnut palkata sitä tunnarin jälkeen leikillä, otettiin lyhyt pätkä seuraamista josta sitten palkaksi loppuleikit.