Pitkästä aikaa, suorastaan ikuisuuksiin, ajeltiin sunnuntaina Kupittaalle treenaamaan Lentsun ja Jukan kanssa. Iloisena yllätyksenä siellä oli mätsäri josta saatiin hyvää häiriötä. Tehtiin kumpikin paikallaolo ja koska siitä, kun Aake on viimeksi tehnyt ne muiden seurassa, puhumattakaan tällaisesta häiriöstä, on aikaa tuhottoman kauan, olin varsin odottavalla kannalla että mitähän tapahtuukaan. Mutta Aake järjesti yllärin ja suoritti kummankin paikallaolon mallikelpoisesti, rauhallisesti ja varmasti! Istumisessa pää kyllä pyöri kun koiria kulki takaa ohi, mutta istui silti varmasti. Hienoa!

Sitten mentiin seuraamista ja nyt, isosta häiriöstä huolimatta, Aake piti kontaktin hyvin. Joitain ympäristön tsekkauksia se teki, mutta ne olivat "mitättömiä". Sekaan otettiin s-i ja istuminen meni vähän arpomiseksi. Olen yrittänyt häivyttää pienet avut pois mutta se ei ilmeisesti maksa vaivaa - parempi ottaa pistemenetys lisäavusta kuin väärästä asennosta. Eli me siis osataan idari, ei tarvitse enää treenata .

Koska oli niin hyvää häiriötä niin halusin ottaa tunnarin... Ajatuksena oli saada vähän äksöniä liikkeeseen (ettei muu häiriö kiinnostaisi) joten jätin ruokapalkan odottamaan. Joo, hyvä idea... Aaken pasmat meni ihan sekaisin, se ei ollut kuullutkaan mistään tunnarista vaan meni kapuloille seisomaan "no nyt mä oon merkillä"... Huoh. Yritettiin sitten hetken aikaa kertoa Aakelle mikä liike on kyseessä ja lopulta, soutamisen ja huopaamisen jälkeen, se tajusi ryhtyä etsimään omaa kapulaa ja löytyihän se. Ei tätä sitten sen enempää. Minusta koko liike oli katastrofi, mutta onneksi paikalla oli joku viisaampi joka löysi jotain hyvääkin: hoksattuaan mistä liikkeestä oli kyse, Aake alkoi haistelemaan kapuloita ja nosti (vain) oman, sen sijaan että olisi lampun sytyttyä vain napannut jonkun kapulan suuhunsa.