Kun taas sattui vapaapäivä, mentiin aamusta Maijun kanssa ottamaan esineruutua. Tallattiin noin 15m leveä ja 50m syvä kaista takaosastaan nousevaan maastoon ja jossa oli paikoitellen vanhoja risuja/oksia paljonkin.
Reetulle vietiin kolme esinettä valmiiksi, yksi keskelle aluetta ja yhdet kumpaankin takakulmaan. Lähetin ensin vasenta reunaa pitkin, kun olin sitä mieltä että jos johonkin päin ilma virtaa niin sitten oikealta vasemmalle - tosiasiassa oli lähes tyyni sää yön pikku pakkasen jäljiltä. Reetu upposi hyvin ja suoraviivaisesti, esine nousi varmasti. Toiselle pistolle lähetin oikeasta reunasta. Reetu upposi suoraan reilun puoli matkaa, mutta sitten kaarsi vasemmalle (sopivat maaston muodot veivät mennessään) ja äskeisen esineen löytöpaikkaan. Sitten meni alueelta ulos, vieressä menevälle kävelypolulle ja teki aivan saman lenkin kuin Miro aiemmin. Kutsuin takaisin ja lähetin oikeasta reunasta uudelleen. Nyt upposi suoraan takakulmaan asti ja sieltä löytyi esinekin. Sitten siirryin keskelle lähettämään. Reetu lähti suoraviivaisesti ja lujaa, mutta hienosti oli nenä auki kun puolessa välissä aluetta löi hihnat kiinni ja palasi muutaman askeleen takaisin päin ja nappasi kolmannen esineen.

Aaken kanssa katsottiin kun Maiju kävi viemässä aina esineen kerrallaan. Yhtään ei nostatettu virettä vaan ohjeistin Maijua että kävelee aivan rauhallisesti ja ennen esineen maahan panemista heilauttaa sitä Aakelle. Ensimmäinen esine vietiin vasempaan takakulmaan. Aake upposi hyvin ja löysi esineen nopeasti. Ei kuitenkaan ottanut sitä heti suuhunsa vaan kääntyi katsomaan minua varmistaakseen että pitikö tämä tuoda. Huusin vain "hyvä, hieno" ja sen Aake tulkitsi aivan oikein ja nappasi esineen suuhunsa ja palautti vauhdilla. Toinen esine vietiin oikeaan takakulmaan ja myös sinne Aake eteni hyvin. Tutkiessaan kulmaa kuului takanamme olevalta talon rakennustyömaalta pamaus ja Aake pysähtyi hetkeksi tsekkaamaan ääntä. Jatkoi kuitenkin etsimistä ilman mitään sen suurempaa häiriintymistä ja löysikin esineen tuota pikaa. Kolmas esine jätettiin alueen keskelle, noin 3/4 matkan päähän eturajalta katsottuna. Halusin kokeilla onko Aakella nenä auki matkalla. Esine oli musta nahkariekale, joka ei erottunut kovin hyvin koiran silmään maassa lojuvien keppien joukosta. Aakella oli nenä auki ja se saikin siitä vainun esineen ohi juostuaan. Niin huonosti se kuitenkin erottui alustasta, että vaikka minä näin sen eturajalle kun tiesin missä se oli, joutui Aake nenän kanssa paikallistamaan sen siitä edestään. Nopea palautus.

Iltalenkillä Aaken kanssa otin idarin asentoja parissakin eri kohtaa. Lenkin yhteydessä treenaaminen ilman mitään kehärekvisiittaa edes merkkejä ei ole jostain syystä Aaken vahvimpia puolia ja nytkin tehtiin matalalla vireellä vaikka käytin naksua. Seuraaminen oli löysää, käännökset todella huonot, ei käyttänyt takapäätään yhtään laahasi vain sitä perässään (terkut Pirpalle... ;)). Asennot otti ihan jees, tosin kaikki tehtiin turhan hitaasti. Harjoiteltiin myös mukaan lähtemistä tai oikeammin sitä ettei lähdetä mihinkään, Aake kun pyrkii mielellään vähän ennakoimaan. Takaa tullessani pysähdyin Aaken viereen ja palkkasin pysymisestä. Halusin vähän viilata sitä takapään käyttöä, mutta ei se pelkällä viilaamisella parantunut... Kun vire on matalalla niin tekemisestä puuttuu täpäkkyys mikä saa takaosan toimimaan. Pohkeenväistö oli jotain mistä Aake ei ollut koskaan kuullutkaan, joten luovuin siitä aika pian. Kun sitten otin pieniä askelia suoraan sivulle, alkoi Aakellekin valkenemaan jutun juoni. Näitä siirtymisiä se teki todella hienosti, liikkui aivan sivuttain. Hyvä!
Itselleni risuja kun en muista että näin treenaten Aaken kanssa täytyy vahvistetiheys pitää todella korkealla.

Kaiken tämän lisäksi otettiin kotona sisällä kaukojen asentoja ihan lähietäisyydeltä. Reetu teki hienosti, Aake osaamisensa mukaisesti (jos saisi aikaiseksi niin voisi ottaa talven urakaksi naksutella etutassujen siirtelyä) ja Skutiltakin sujuivat kaikki kolme asentoa - tosin intoa oli niin paljon että en ehtinyt suutani avata kun se jo suoritteli liikesarjojaan... Missä iässä islantilainen rauhoittuu?!

Illalla menin vielä Reetun kanssa Puotilan maneesille tekemään lyhyen treenin ihan sen vuoksi että yli puoli vuotta on kulunut viimeisestä hallitreenistä sen kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin.