Pitkästä aikaa Valkojärven kentällä. Ollessani Ukissa liikkurina viime kuussa, sain huomata miten vaikeaa monelle koirakolle oli mennä ruutuun kun luoksetulon jättö oli samassa suunnassa ja vielä kehäsihteeritkin. Luonnollisesti ihmismieli on siitä metka että syitä epäonnistumiseen haetaan kaikesta muusta kuin riittämättömästä harjoittelusta. Piti siis itse taas kokeilla lähes treenitauon jälkeen miten Aakelta moinen "ansa" sujuu. Luoksetulon jätön ja ruudun väli oli reilut 10 metriä ja vielä siihen väliin (tosin hieman taaemmas) sijoitin treenikamat ja Aaken odottavan palkan. Lämmiteltiin idarin asennoilla, ne meni ok. Tämän jälkeen tehtiin muutama luoksetulo ja Aake sai joka kerta vapautukset palkalle. Stopit hurjaan vauhtiin nähden hyvät. Eka ruutu suorapalkalla ja merkin kanssa, eikä Aakella ollut mitään vaikeuksia hahmottaa tai mennä ruutuun, ei vaikka ruutuun piti juosta kohti aurinkoa ja ruutu oli varjon puolella. Ei pyrkinyt jätölle eikä myöskään treenikamojen luo. Näin on siis lähes tieteellisesti todistettu että ei kannata syyttää olosuhteita, vaan lääke on treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä . Tehtiin myös pari tyhjää ruutua ja vahvistuksen vuoksi myös suorapalkalla. Merkille lähetyksiä en enää tehnyt vaan vein Aaken sille. Loppupalkan Aake sai kaukojen seisomisaloituksesta.

Viime viikon perjantainakin koulutuksen jälkeen me treenattiin hieman luoksetulon seisautuksia. Sää oli sen verran kurja (satoin rakeita ja kenttä oli lillingissä) että tosiaan harjoiteltiin vain 'vähän'. Välillä tehtiin jätön kanssa, jolloin vahvistin maahan menoa vetiselle kentälle, sekä ihan alkuharjoitteluna jolloin peruutin ja kutsuin Aakea -> seisautus. Olosuhteisiin nähden Aake toimi erittäin hyvin!