Kuluneen viikon aikana ei olla ehditty tekemään mitään varsinaisia tokojuttuja, siitä työ- ja muut kiireet ovat pitäneet huolen. Asuntoasiat on päällimmäisenä kun tämä nykyinen on myyty ja uudesta ei ole vielä kauppoja paperilla tehty, joten tämän kuun lopussa on muutto vuokralle edessä ja toivon mukaan uuteen omaan kotiin touko-kesäkuun aikana. Tässä näyttää siis olevan pari muuttoa edessä lähiaikoina joten vapaa-ajanongelmia ei tule tänä keväänä olemaan... Lupauduin kuitenkin vetämään Ukin Rähmä-Käpälien riveissä viiden kerran perustottelevaisuuskurssin toukokuun alusta alkaen, katsotaan sitten jatkosta kun kurssi etenee.

Okei, asiaan. Aake ei ole kuitenkaan saanut homehtua nurkassa - ainakaan ihan kokonaan - sillä sen kanssa on tehty kovasti hoksaus- ja notkeustreenejä . Viime sunnuntain läksyjä on siis opeteltu ja nyt Aake osaa jo pyöriä käskystä. No, onhan myönnettävä että kyllä se aika kankikaikkonen on edelleen mutta pyörii kuitenkin. Lisäksi on naksuteltu sisällä ihan vaan toiminnan tarjoamista, lukuunottamatta haukkumista mitä Aake islantilaisena niiiin kovin mielellään yrittää tyrkyttää. Pyöriminen on "yllättäen" pop ja vaikka se on (minun) oikealle huomattavasti luontaisempi ja helpompi suunta tehdä, niin onpa Aake esittänyt niinkin huimaavaa akrobaattista taitoa että on tarjoamisleikissä pyörinyt vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Kierimistäkin on yritetty, mutta se on tällä hetkellä Aakelle inhokki vaikka onnistuukin välillä. Luulen että inhon saa aikaan liikkeen eräänlainen alistava luonne ja se on välillä pyörähtänyt matolta pois eikä tassujen alla ole ollut pitoa ylös noustessa. Aakehan on tässä liikkeessä rento kuin rautakanki ja sinkoaa salamana jaloilleen kun on kierähtänyt. Tässä on tällä hetkellä ihan liikaa negatiivista tunnetta mukana Aaken osalta siitäkin huolimatta että tätä on harjoiteltu pelkästään namilla houkuttelemalla. Jätämme siis tämän pois ohjelmistosta ja keskitymme muihin hyvän fiiliksen saamiseksi.

Tänään käytiin Aaken kanssa Laitilassa pidetyssä ryhmänäyttelyssä pällistelemässä muita koiria ja olikin pällistelemistä kun oli metsästyskoirien nly ja haukkua riitti. Metsäläis-Aake käyttäytyi hyvin ja pystyi jopa tekemään vähän temppuja hälyn keskellä, mutta kyllä se oli huomattavasti normaalia passiivisempi (hieman sivummalla jo sitten leikki normaalisti). Tietysti minun pitäisi kai olla iloinen että nuoruuden opit on menneet perille, Aaken kanssahan on aikanaan tehty valtavasti töitä että se pystyisi ja osaisi rauhoittua eikä provosoituisi muiden ärhentelystä tällaisissa tilanteissa. Tosin on siitä haittaakin tokomielessä: jos esim. koealue on Aaken mielestä hankalassa ympäristössä, on haukkuvia/räyhääviä koiria tms niin se - opetetusti - rauhoittaa itsensä ja se tietysti vaikuttaa omaan suoritukseen ja viretasoon. Aina ei voi voittaa...