Aake kävi eilen 10+ -vuotisterveystarkastuksessa ja siellä todettiin että meillä asustaa varsin terve ja hyväkuntoinen papparaisen alku! Aakella on ollut koko viime syksyn ja tämän talven aikana erittäin huono karva (tai olemassa oleva karva on hyvälaatuinen, mutta alusvilla puuttuu lähes totaalisesti varsinkin takaosasta) ja se palelee ulkona kun vain lämpötila laskee alle nollan. Lisäksi sille on tullut ajoittain samaa takajalkojen tärinää kuin Skutillakin oli, joten halusin terveystarkin yhteydessä otattaa siltä myös verikokeen josta katsottiin maksa- ym arvot. Olen hieman sätky näin Skuti -kokemuksen jälkeen joten ei vara venettä kaada. Verikokeen arvot olivat: ALP 44, ALT 23, BUN 8.3, CRE 63, GLU 6.0 ja TP 71 eli kaikki olivat viitearvojen sisäpuolella. Huh helpotusta. Haluan verikokeen varmaankin uusittavaksi vuoden päästä kun Aake täytyy käydä rokotuttamassa neloisrokotteella, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Lisäksi tällä reissulla Aakeen tuikattiin sen elämän viimeinen rabiesrokote ja sitä venytettiin ja väännettiin ja käännettiin joka suuntaan ja eläinlääkäri totesi ettei löytänyt yhtä ainoaa aristavaa tai jäykkää kohtaa koko koirasta! Yleensä kuulemma tämän ikäisillä koirilla edes ristiselän/lantion seutu hieman aristaa tai on muuten vähän jäykkyyttä, mutta kuten sanottu, Aake oli vetreä kuin nuori hirvi :). Mietittiin että voisiko kesäinen ruokamerkin vaihto vaikuttaa näin rajusti Aaken karvan kuntoon - sehän alkoi kesällä syömään samaa sapuskaa kuin Rimma, Best in Show'n lammasriisiä (Rimmalla on hieno turkki), mutta päädyttiin että lorautan enemmän öljylisää Aaken kippoon ja lisäksi kokeillaan biotiinikuuria. Takapään tärinän ell sanoi voivan johtua (kun palelua ei lasketa) esim. lievästä nivelrikosta lonkissa ja tästä syystä aloitettiinkin tehokuuri Cartivetilla. Aakehan on saanut pientä nivelvalmistelisää jo muutaman vuoden ajan, mutta miksikään varsinaiseksi kuuriksi ei sitä voi sanoa. Kokeillaan nyt tätä ja ihmetellään myöhemmin lisää.

Ajattelin myös että tällä reissulla olisi myös Aaken hampaat puhdistettu, mutta ell katsoi suuhun ja oli sitä mieltä että hammaskiveä on niin vähän, eikä ientulehdustakaan näyttänyt olevan, joten ei ole mitään järkeä nukuttaa koiraa toimenpidettä varten. Höh, minä kun ajattelin että kyllä Aake yhden hampaiden puhdistuksen elämänsä aikana tarvitsee, mutta kun ei niin ei sitten . Kuluneet takahampaat toki ovat, mutta oikeiden luiden kaluaminen on pitänyt ja piti edelleenkin hammaslääkärin loitolla.

Minulla on ollut pitkin syksyä kaikenmoista pientä kuulumista mielessä joista olisin voinut kirjoitella tänne jos olisin vain ehtinyt, mutta yritän nyt muistella joitain mainitsemisen (?) arvoisia asioita.
Ensinnäkin Aakelle on selvästi tullut vanhuuden samentumaa silmiin eli mielestäni sama nukleaari skleroosi kuin mitä Skutilla oli. Silmissä on selvä harmaa kalvo, mutta se on läpinäkyvä eikä täysi "peitto" kuten tavan kaihissa olisi. Ei siis haittaa Aakea mitenkään, ainakaan vielä.
Aiemmin kertomistani oudoista Aaken kompuroinneista ja kaatumisista ei ole edelleenkään "kuulunut" mitään eli se on punkkipannan poiston jälkeen pysynyt ihan normaalisti tolpillaan. Tämä vain vahvistaa epäilystäni siitä että pannan myrkky aiheutti sille jotain hermosto-tms. oireita. Mitään virallista diagnoosia asialle ei todellakaan ole, vaan perustan johtopäätökseni vahvaan 1+1=2 -maalaisjärkeen.

Rimma puolestaan on näyttänyt itsestään vähän ikävämpää puolta, se on kaksi kertaa hyökännyt Aaken kimppuun ihan kohtuuttomalla kiukulla. Toisella kertaa Aake löysi pellon laidasta porkkanoita joita Rimmakin sitten ryntäsi syömään. Aake erehtyi murahtamaan Rimmalle että älä nyt sentään suusta ruokaa vie, kun Rimmalta paloi päre sillä silmänräpäyksellä ja se syöksyi Aaken päälle ihan simona. Se tajusi lopettaa vasta kun menin ja nappasin sitä valjaista kiinni ja nostin sen pois. Sen jälkeen se olikin taas kiltti tyttö.
Ensimmäisen päällekarkauksen syy sen sijaan on minulle hieman hämärän peitossa, sillä olin sillä hetkellä viereisessä huoneessa. Olimme sukuloimassa ja parhaillaan kantamassa tavaroita autoon kotiinlähdön vuoksi, kun Rimma eteisessä ollessaan yhtäkkiä sinkosi Aaken päälle aivan raivona. Tilanteen nähdeiden mukaan mitään näkyvää syytä ei ollut tai mitään tapahtunut mikä olisi voinut olla syynä, mutta koska paikalla olleet henkilöt olivat kaikki ei-koiraihmisiä, niin aivan varma en voi olla. Hieman ihmettelisin jos pelkkä auton pakkaaminen ja muun lähtöhässäkkä olisi saanut Rimman kupin niin nurin että paineita piti purkaa Aakeen noin rajulla tavalla. Rimmalla on luonteessaan omat heikkoutensa, mutta kuten sanottu, hieman oudolta moinen reagointi kuitenkin tuntuu. Onneksi mitään kyräilyjä ei koirille jäänyt tilanteesta päälle, sillä vain noin 5 minuuttia välikohtauksen jälkeen laitoin koirat auton häkkiin ja kotimatkamme alkoi ja ne nukkuivat sulassa sovussa koko pitkän kotimatkan kylki kylkeä vasten. No, niin tai näin, syy moiseen käytökseen jäi tämän tapahtuman osalta selviämättä, mutta myönnän kuitenkin että näiden tapahtumien jälkeen olen puuttunut nopeasti jokaiseen Rimman Aakeen kohdistamaan murinaan. Ja varsinkin ruuastahan se murisee herkästi. Enkä nyt tarkoita oman ruokakupin vahtimista vaan se pyrkii esim. ruokaa laitettaessa vahtimaan ja omimaan koko keittiön ja sellaista käytöstä en suvaitse siltä yhtään.
Muutoin Rimman kanssa menee ihan hyvin. Onhan se ehkä hieman turhan pehmeä koira makuuni jos ajatellaan mahdollista harrastuskoiraa, mutta sellainenhan se ei ole, vaan se otettiin puhtaasti Aaken seuraneidiksi ja sen tehtävän se on hoitanut kiitettävästi .