Meille on tullut perheenlisäystä. Taloon on tullut Aakelle seuraksi Rimma-rouva, toivottavasti pysyvästi. Kaikki lähti liikkeelle kun juttelimme kotona siitä miten Aake on ollut viimeisen puoli vuotta hieman reppana ja eksyksissä oleva. Vaikka uutta koiraa ei ollut alunperin tarkoitus ottaa vielä muutamaan vuoteen, tulimme siihen tulokseen että voisimme tarjota kodin jollekin aikuiselle islantilaiselle. Pentua emme tähän elämäntilanteeseen halunneet, sille ei tulisi riittämään tarpeeksi paljon omaa aikaa, sitähän pennut niin runsaasti tarvitsevat. Enkä myöskään ollut tässä tilanteessa hakemassa harrastuskoiraa itselleni, vaan mukavaa, sisäänajettua aikuista lenkkiseuraksi, oloneuvokseksi ja Aaken kaveriksi.

Sopiva ehdokas löytyikin nopeasti ja aivan yllättävältä taholta, kun keskustelujemme päätteeksi sovimme Aaken Riitta-kasvattajan kanssa että heillä kotona asuva, Aaken puolisisar Rimma voisi muuttaa kokeeksi tänne meille. Sitten kun asiat laitetaan liikkeelle, niillä on tapana rullata omalla vauhdillaan eteenpäin ja niinpä tämäkin asia eteni nopeasti siihen tilanteeseen että viime perjantaina ajelimme Keravalle hakemaan Rimmaa, minne Anni ja Neeka sen ystävällisesti kyydissään toivat (kiitos vielä kerran!).

Ensitapaamisen jälkeen koiria autoon laittaessamme Aake oli vähän sitä mieltä että autohäkki on sen ikioma yksiö ja sinne ei Rimmalla oikein olisi asiaa, mutta joutui kuitenkin jakamaan sen ilman suurempia mutinoita. Tämä aiheutti kylläkin sen että Rimma oli ensimmäiset kilometrit hieman epävarma jouduttuaan moisen hapannaaman kanssa kylki kylkeä vasten ja kertoi mielipiteensä murisemalla, mutta hieman rapsuteltuani sitä se rauhoittui ja häkki jaettiin hyvässä hengessä koko kotimatkan ajan.

Onhan tämä varmaan melkoinen elämänmuutos Rimmalle, kun vapaasta maalaiselämästä pitää tottua rajoitetumpaan pikkukaupunkilaiselämään, mutta tässä nyt tutustumme toisiimme puolin ja toisin ja katsomme mitä tuleman pitää. Reetun tytär kun on, niin tietysti etsin siitä reetumaisia piirteitä, onko niitä. Yksi ainakin on, se tuli selväksi heti ensihetkellä Keravalla: kyykistyin Rimman eteen rapsuttamaan sitä ja välittömästi se kiipesi syliini. Ah, niin reetumaista, niin reetumaista. Kovin uteliaskin on, se on tehnyt tupatarkastusta kovasti. Myös hyvin hellyydenkipeä ja ossinkestävä. Ja ahne! Hoitaa siltä osin Skutin jättämän aukon varsin kiitettävästi ja tehokkaasti. Aaken kanssa ne tulevat hyvin toimeen, vaikka ei niitä voi vielä näin lyhyen yhteiselon jälkeen sanoa sydänystäviksi. Hakevat hieman paikkaansa uudessa kokoonpanossa, mutta jos kaikki sujuu näin hyvin niin taatusti hitsautuvat yhteen!