Vaikken saanutkaan treeniseuraa niin menin kaupunkiin koirapuiston viereiselle parkkikselle, se oli sula ja lähes kuiva. Olin ajatellut että teen liikkeet putkeen ilman liiempiä palkkoja nähdäkseni missä jamassa Aake makaa tässäkin suhteessa, mutta tulin sitten treenatessa toisiin ajatuksiin ja palkkailin Aakea liikkeiden välilläkin. Samalla tuli koekäytettyä uusi vinkupallo, kun kerran muuttaessa olin näköjään heittänyt entisen roskiin *silmien pyörittelyä*. Uusi ei ole ihan samanlainen kuin entinen, tämä on melko kovaa materiaalia, mutta se on vain hyvä kun Aakesta on aina niin huisin jännää jos se vingahtaa niin tämä kestää vähän kovempaa käsittelyä parkumatta.
Liikkeinä tehtiin seuraaminen, idari, luoksetulo, ruutu, ohjattu, tunnari, tasamaanouto puulla (koleuden vuoksi ei metallia ja estekin on hautautunut varaston uumeniin) ja kaukot. Kehän rakensin valmiiksi, ohjatun kapulat vein paikoilleen ennalta, tunnarin vein vasta kun oli sen aika.
Seuraaminen oli pääosin hyvää, ruudun lähettyvillä kuikuili sen suuntaan ja sen vuoksi keskittymiskyky katkeili. Idari oli Aaken mielestä ihan plääh. Aluksi seruaaminen oli tosi haahuilua, seisominen kuitenkin hyvä. Istumisessa jäi seisomaan, syynä kenties jälleen kerran ohjaajan äänenpaino käskytyksessa sillä toisella yrittämällä istui nopeasti. Maahan meni hyvin ja lopussa seuraaminenkin oli jo hyvää. Tätä liikettä täytyy harjoitella jatkossa riskillä, nostaa motivaatiota/kierroksia että seuraamisesta tulee sitä mitä Aake osaa, mutta sitten asentojen arpomisen riski kasvaa huimasti. Luoksetulo vauhdikas ja stopitkin olivat kohtuullisen nopeat, pari askelta kummassakin. Ruutu vasemmalle oli muuten loistava mutta meni vasta toisella käskyllä maahan (palkka ruudussa). Ohjattu oikealle oli kertakaikkiaan loistava! Jaksan aina vaan iloita tästä liikkeestä, alkuasetelmahan on Aaken kanssa ollut a) en pidä mitään käskystä suussani, saati nouda ja b) kun kerran on pakko niin tehdä niin tehdään se ainakin ohjatussa kävelyvauhdilla... Tämän jälkeen mentiin tunnariin ja siinä vaiheessa Aake muisti repulla odottavan loppupalkan ja päätti että nyt on sen aika. Tunnariin piti juosta yhden merkin ohi ja Aake teki jotain mitä ei koskaan ennen ole tehnyt eli meinasi tuoda merkin minulle! Oma-aloitteisesti kuitenkin jätti merkin rauhaan ja kävi hakemassa oman. Se nousi haparoimatta, mutta kyllä työskentely kapuloilla oli jotain ihan muuta kuin keskittynyttä. Tämän vuoksi otettiin liike uudestaan mutta samoin tuloksin, ilman merkin noutoa. Tasamaanoudossa piti juosta ohjatun kapulan ja repun välistä ja Aaken logiikalla vapautuksen repulle saa kun noutaa lähimmän kapulan eli ohjatun. No, uusi heitto ja uusi yritys ja se tuotti halutun tuloksen. Lopetettiin kaukoihin ja nyt kierrokset oli jo aika korkealla eli pääsi pieni "vuh". Muutoin vaihtoi asennot todella nopeasti vaikkakin pyrki hieman ennakoimaan. Tästä sitten lopultakin odotettu vapautus repulle. Loppuleikin lomassa tehtiin vielä sarja kaukoja kun oli koiranmakkaraa taskunpohjalla.

Taisin hieman ennenaikaisesti iloita kimppatreeniseuran löytymisestä, sillä alkuinnostuksen jälkeen on ollut kovin vaikeaa saada ketään treenaamaan yhtä aikaa.  Ehkäpä kaikki ovat vain talviunilla vai mahtavatko vierastaa minua muualta muuttanutta, tiedä häntä. Minulle on kyllä kerrottu että tokoharrastus on täällä aika "huonosti kehittynyttä", joten voihan syynä olla yksinkertaisesti harrastajien puute! No, katse on suunnattu Rauman suuntaan ja odottelen josko paikallinen yhdistys hyväksyisi jäsenanomukseni. Jos niin käy, niin tarkoitus ei ole kääntää selkää täkäläisillekään piireille, mutta jos Aaken kanssa vielä mielii joskus kisata, niin sen on saatava häiriötreeniä - vaikka sitten Raumalta saakka. Koulutusta vetämään on pyydetty Ukiin ja olen luvannut osallistua kouluttajapalaveriin mikäli se vain työn puolesta onnistuu ja katsotaan sitten mihin päädytään vai päädytäänkö mihinkään .