Ei sitten perjantain treenit olisi voineet kehnommin alkaa, sillä ajellessani Ukiin kentälle huomasin että olin jättänyt vesipullon kotiin. Ei siis Aakelle ruokapalkkaa treenin päätteeksi koska oli kuuma sää enkä halunnut antaa jo ennestään janoiselle koiralle kuivaa ruokaa kurkkuun takertumaan. Nameja oli mukana mutta nehän eivät ole sama asia. Aake totisesti kävi tarkastamassa repun ja sen naamasta näki että jaahas, vai tällaista yritettään tällä kertaa! Johtuiko sitten siitä vai mistä, mutta Aake oli vähän poissaoleva koko treenin ajan. Olin myös elätellyt toiveita että kimppatreeniin kentälle olisi tullut joku vähän osaavampi ohjaaja että olisin voinut hyödyntää häntä liikkurina, mutta turha toivo, Saimme siis jälleen harjoitella ilman liikkurin tärkeää apua *muistelee kaiholla aikoja Salossa* ja se jos mikä olisi tällä hetkellä Aakelle erityisen tärkeää - siis päästä tekemään liikkeitä liikkurin kanssa!

Tehtiin pääasiassa viime aikoina kangerrelleita tunnaria ja ohjattua oikealle. Tunnarit meni ihan hyvin ja ohjattukin alkoi alkuvaikeuksien jälkeen sujumaan. Kummassakin vein kapulat valmiiksi ja sitten väliin tehtiin jotain muuta mielikuvan rikkomiseksi. Tämä muu oli seuraamista ja luoksetulon seisomista. Ihan loppuun tehtiin paikalla olo, Aake istui ok.

Vaikka Aake oli jotenkin muissa maailmoissa, kivaa oli että se kuitenkin teki ja ihan riittävän innollakin. Kaikesta huolimatta jäi vähän kökkö maku illan treenistä - mutta peiliin katsominen tunnetusti auttaa.