Seitsemän vuotta sitten siis näki Aake-poika päivänvalon syntyen pentueen ensimmäisenä. Ja onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ettei Aake jäänyt myös pentueen ainokaiseksi tepastelemaan.
Siispä onnittelut Aakelle syntymäpäivän johdosta! Järki toimitettiin kuin toimitettiinkin jälkilähetyksenä!

Jo toinen aamu ilman että Reetu on pallon kanssa toivottamassa hyvää huomenta kun aamulla avaan silmäni. Tuntuu vähän tyhjältä. Skuti nousee ylös vasta minun jälkeeni, samoin Aake. Aake näyttäisi kylläkin pyrkivän paikkaamaan isänsä jättämää aukkoa aamuleikkien suhteen, sillä se on aivan ihastunut uuteen vinkuleluunsa, orassiseen porakoneeseen. Sitä se tulee aamulenkin ja -ruuan jälkeen innolla tarjoamaan (nytkin), mutta pidän tiukan linjan, aamuisin ei leikitä vaan ollaan rauhallisesti vielä koko päiväkin.

Reetun kanssa on asiat sujuneet hienosti nämä pari päivää mitkä se on Pieksämäellä ollut. Sen lukujärjestys on kuulemma niin täynnä ettei se ole ehtinyt ikävöimään meidän perään, liekö edes huomannut että jotain on tapahtunut. Ohjelmaa tosiaan kuulemma riittää ja kouluthan eivät ole vielä edes loppuneet ;), vaikka eiköhän tahti hieman rauhoitu kun alkuinnostus menee ohi. Sitten Eevakin saa Reetun mukaansa iltalenkille...
Nyt sitten katsellaan miten homma lähtee sujumaan, oliko se koiranomistajan arki niin mukavaa että sitä haluaa jatkaa pidempään vai eikö. Ja ennen kaikkea nostaako Vertin allergia päätään vai ei.
Kaikesta huolimatta: Hyvää kesää Reetu, nauti kaikesta saamastasi huomiosta täysin sydämin! Ja huomiotahan tulet saamaan yllin kyllin!

Jälleen 12. toukokuuta Skuti -vanhus pääsi juhlimaan syntymäpäiväänsä maksalaatikkokakun merkeissä. Vuosiahan on rouvalle kertynyt jo kunnioitettavat 12, onnea Skuti!

Tilanne on tosiaan ollut jo pidemmän aikaa sillä tolalla, että tavoitteelliseen treenaamiseen ei ole ollut aikaa ja mikä vielä mukavampaa, siihen ei ole ollut varsinaista tarvettakaan, jippii :D. Aikani ei tällä hetkellä myöskään riitä säännölliseen kirjoitteluun tänne, joten jätän blogin tauolle treeniemme ruotimisen suhteen. Jos ja kun aloitan taas järkiperäisen harjoittelun ylläpitotreenien sijasta, palailen tänne tuulettelemaan ajatuksia. Kumpaakaan pojista, en Reetua enkä Aakea, ole tällä hetkellä ilmoittanut mihinkään kokeeseen, joten aika näyttää mitä tuleman pitää. Tilanne taitaa vielä olla sellainen että olen lupautunut kai kaikkiin (?) Salossa kevään/kesän aikana pidettäviin tokokokeisiin liikkuriksi, joten kisaaminen kotikokeessa 'soitellen sotaan' -periaatteellakaan ei taida onnistua.
Tarkoituksena on kuitenkin käydä täällä aina ajan salliessa (tai tapahtumien niin edellyttäessä) kertoilemassa kuulumisiamme ja edesottamuksiamme, lähinnä 'muut koirajutut' -kategoriassa.

Tänään keskityttiin ehdottomasti seuraamiseen ja siihen Aaken kadonneen takapään käyttöön sekä perusasennon nopeuteen. Reetu tietysti joutui hiomaan samoja juttuja.
Aloitin Reetun kanssa pitkällä seuraamiskaaviolla, ymppäsin mukaan kaiken mahdollisen koukeron mitä kokeessa voi tulla eteen. Reetun kohdallahan ei tuota takaosan käyttöä tarvitse erityisesti vahvistaa, viskelee sitä siis ihan riittävästi. Ininää piti tuttuun tapaan askelsiirtymisissä, mutta muuten ääntely pysyi kurissa yllättävän hyvin. Johtuiko taas siitä että treenasin omat koirat ennen muiden ohjaamista eikä siis päässyt lietsomaan itseään. Tavan seuraamisen jälkeen jatkettiin samaa teemaan idarissa, huomio kulmien menossa ja hyvässä seuraamisessa ilman stoppia. Toki nekin otettiin. Mukaan otossa rauhoitin taas ensin ja vasta sitten jatkettiin. Koska oltiin menty kulmia stopilla, tarjosi heti aluksi seisomisessa istumista, mutta sen jälkeen ei ongelmia asennoissa. Idari kaiken kaikkiaan tosi hyvä. Vielä ihan lyhyt seuraaminen normaalikäynnissä, minkä jälkeen luoksetulo. Vauhti hyvä, seisominen nopea kuten myös maahan meno ja tästä vapautus palkalle.

Aaken seuraaminen oli aluksi höseltämistä, ei malttanut keskittyä tekemiseen vaan vouhkasi odottavan palkan perään. Muistutin tiukalla äänellä että nyt tehdään töitä ja ei se sen kummempaa tarvinnut kun Aake ryhdistäytyi ja alkoi työn teon. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää, ajoittain löysiä käännöksiä jne mutta tärkein asia oli vahvistaa nopeaa perusasentoa joka on (sekin) päässyt vähän hidastumaan... Hyvin nopsaan Aake hoksasikin homman juonen ja teki todella nopeat istumiset. Myös peruuttaminen sujui tänään todella mainiosti, pysyi hyvin linjassa ja ihan oikeasti peruutti. Idaria mentiin samalla kaavalla kuin Reetunkin kanssa, paljon pelkkää suoraa ja kulmien hiomista. Asennot Aake teki virheettä, jee kerrankin, mukaan ottamisen rauhoitin ensin. Merkkeinä oli ufot ja koska ne tahtovat kiinnostaa Aakea, mentiin todella läheltä niitä koko ajan. Lyhyen tavan seuraamisen jälkeen luoksetuloon. Paljon on palkattu stopeista vapauttamalla palkalle, joten nytkin ekasta kutsusta Aake haukahti ja ennakoi pysähtymistä usein. Otin läpi ja kävin jättämässä uudelleen. Nyt tuli hyvällä vauhdilla ennakoimatta, seisominen hieno mutta meinasi lähteä siitä palkalle. Käskin uudelleen seisomaan ja kävin palkkaamassa. Tästä jatkoin kutsumalla ja maahan menolla, nämä hyvin mutta taas meinasi lähteä palkalle. Kävin jälleen palkkaamassa ja otin sivulle. Otettiin liike uudelleen, vauhti vähän hitaampi kuin äsken mutta ihan ok. Stoppi hyvä, palkkasin, maahan meno ok, palkkasin, otin sivulle, palkkasin ja vasta sitten vapautin. Jep, täytyyhän sitä kokonaista liikettäkin joskus treenata... :)

Lopuksi Aake meni paikalla makuuseen muiden kanssa, siitä onkin kauan kun tätä on otettu. Pysyi ihan ok, heilutteli taas häntää muille.

Reetu viettää tänään syntymäpäiviään, siitä on jo kokonaista yhdeksän vuotta kun se tulla tupsahti maan kamaralle :). Onnea, Reetu, onnea!

Virallinen 9v poseeraus


Ja sitten kunnon haukkaisu synttärikakusta...

Otin vain Aaken mukaan kun ajattelin etten jaksa kuunnella Reetun ulvomista autossa. Eikä ollutkaan mikään suuri yllätys että kun Aake oli yksin matkassa niin eipä auton takapaksista kuulunut sanaakaan vaikka miten oli täpinöissään.
Mentiin tekemään kuvioitamme muiden sekaan, tosi ahdasta siis oli mutta tekee vaan hyvää olla välillä kunnon häiriössä. Ensin seuraamista jossa paljon käännöksiä ja pysähdyksiä. Meni ihan ok, vaikka Aaken pitikin vähän väliä vilkuilla sitä katsoa killittävää eurasieria. Jostain syystä nämä pystykorvaiset koirat kiinnittävät ihan eri tavalla huomion kuin muut.
Sitten otettiin aikamme kuluksi pari hyppynoutoa puulla. Kapula oli Aakelle tosi äklö, maneesin alusta-aineksella ja muiden koirien syljellä mällääntynyt. Ei siis ollut ihme että ensimmäisellä kerralla meinasi ettei otakaan kapulaa suuhunsa vaan jouduin antamaan uuden käskyn ettei tule takaisin tyhjin toimin. Toinen kerta oli hyvä, vaikka vieressä toinen koira intoilikin kapulan perään.
Sitten tehtiin ryhmäpaikallaolo. Muut makasivat ja Aake istui. Taas saatiin hyvää häiriötä kun vierustoverina oli aloitteleva koira joka nousi pari kertaa ja joka käytiin käskemässä takaisin maahan. Aake istuin kaikesta huolimatta varmasti, ei edes miettinyt reagoimista toisen käskyihin. Hyvä, hyvä.
Sitten jatkettiin seuraamisharjoituksia idarin muodossa. Kierrettiin pääasiassa ilman asentoja ja hiottiin kulmia. Merkkeinä käytin matalia "ufoja" ja tänään oli taas se päivä että ne kiinnostivat Aakea ihan liikaa. Seurauksena tietysti se että kun huomautin että ne voisi myös jättää noteeraamatta, niin Aake halusi sitten kiertää ne riittävän kaukaa. Huoh. Tämä tietysti vaikutti jonkin verran kulmien menemisen terävyyteen mutta tässä maneesissa treenatessa tulee aina joku Aaken oma spesiaali eteen... Asennotkin kyllä tehtiin sinne väliin. Ja kyllähän keskittymistä häiritsi myös Aaken into päästä odottavalle palkalle.
Lopuksi luoksetulon seisominen, joka tehtiin upeasti ja siitä vapautin sen.

Sen verran oli päivän aikana satanut märkää lunta että kenttä oli hyvässä kunnossa, ei lilluvia vesilätäköitä.
Tein ruudun vasemmalle, merkkiä hyväksi käyttäen idari siitä oikealle. Tein siis helpon ansan pojille, mutta en onnistunut saamaan niitä sekaisin.

Idarissa mentiin ensin pari kierrosta ilman asentoja, joka kulmassa hiottiin käännöstä. Reetulle tämä ei ollut ongelma, kuten ei yleensäkään. Sitten aloin ottamaan myös asennot, en tosin joka sivulla. Reetun eka seisominen ok, istumisen kohdalla tarjosi ensin edelleen seisomista -> toisella kertaa ok, maahan meno oli hieno. Samalla hiottiin edelleen kulmien menemistä. Lopetettiin vielä kierrokseen ilman asentoja.
Ruudun eka merkki loistava, nyt Reetu piti hyvän vauhdin loppuun asti ja palkkasin tästä ja otettiin uudelleen. Merkki edelleen hyvä, ruutuun meno vauhdikas ja maahankin se meni nopsaan kun muistin käskyttää tarpeeksi napakasti. Reunanauhana oli se leveä punainen, eikä se riittänyt kunnolla kahdelle sivulle, sen verran ison ruudun olin tehnyt. Olin laittanut lunta nauhan painoksi ja vajaaksi jääneelle sivulle jäi nauhan pää näkyviin. Reetu oli jo sen verran kierroksilla että ruudusta kutsuessani se ajatteli että nyt kuuluu saada lelupalkka ja se nappasi nauhan päästä kiinni ja lähti raahaamaan nauhaa mukanaan. Se oli jo ruudussa maatessaan katsonut sitä sillä silmällä... Käskystä tiputti sen ja tuli luo vauhdilla, kuinkas muuten. Uudelleen pelkkä merkki, jossa edelleen vauhti säilyi ja palkkauksen jälkeen uusi merkki + ruutu. Taas yritti ruudussa ottaa nauhan ja kun käskytin uudelleen "ruutu", alkoi hääräämään päämäärättömästi. Kutsuin sen pois ja vein merkille ja tein uuden lähetyksen. Nyt meni sujuvasti ruudun takaosaan. Hienoa. Kävelin kuviota ruudun kautta ja hyvin pysyi.
Lopetettiin kaukoihin 15+m matkalla. Pidin pitkät viiveet mutta Reetu ei ennakoinut vaan malttoi hyvin. Tästä vapautus palkalle.
Reetu oli yllättävän hiljaa, tosin ennen kaukoja alkoi ääntelemään turhautuneena kun ei lelua kuulunutkaan. Sain kieltää muutaman kerran ennen kuin lopetti ja päästiin tekemään kaket. Hiljaisuuteen vaikutti varmasti autossa tyrkyllä odottanut sitruunapanta sekä se että treenasin Reetun kanssa ennen ryhmäläisiä eli se ei joutunut odottamaan vuoroaan.

Aakessa oli virtaa kuin pienessä kylässä, huoh. Se luonnollisesti hoksasi odottamaan jätetyn palkan ja siitä hyvästä se yritti vähän joka välissä idaria lähteä palkkaamaan itseään - 'johan sitä tässä olikin tarpeeksi'...
Idarissa oli Aaken kanssa samat kuviot kuin Reetullakin eli hiottiin kulmia ja kierrettiin ensin ilman stoppeja. Aika nopeasti Aake terävöittikin käännökset, mutta tätä täytyy tehdä paljon lisää. Seisominen ok, kiertäessäni se kääntyi vastaan (palkka jäi sen selän taakse...), toisella kierroksella pysyi ok. Istumisessa tarjosi ensin seisomista, sitten pari kertaa maahan menoa ennen kuin onnistui. Minäkin voisin tehdä niin kuin opetan eli koska ongelma on tiedossa niin voisin auttaa ja varmistaa oikean asennon heti ensimmäisellä kerralla. Ääliö. Maahan meno oli aivan salama eli loistava.
Merkit Aake teki upeasti, vauhtia riitti. Samoin ruutuun menot olivat varmaa kauraa, mutta ruudussa pysyminen minun kiertäessä tuotti vaikeuksia, se odottava palkka. Ei ennakoinut kutsua/vapautusta ennen kuin olin seisomassa lähtöpaikalla, joten ei siinä mielessä hätää, mutta ennakoi kuitenkin. Otettiin kiertäminen uudelleen ja johan alkoi malttia riittämään. Kiersin ruudun läpi, mutta se ei häirinnyt Aakea.
Kaukoissa sitten ei enää kärsivällisyys riittänyt, Aakella siis. Otin asentoja viiveellä ja ennakoi niitä ja lopulta haukahtikin turhautuneena, mutta kun riittävän monta asentoa vaihdettiin niin malttoi jo kuunnellakin ja tästä vapautus palkalle.

Olin eilen todella väsynyt ja arvoin vielä aamulla yhdeksän aikaan että jaksanko lähteä kymmeneksi metsään, mutta kuten näkyy, metsään mentiin.
Oli siis melkoisen kova tuuli, joten saatiin tehtyä kunnon vastatuulitreeni. Tallattu alue oli syvyydeltään noin 50m mutta leveys jäi jonkin verran vajaaksi ihan maaston muodosta johtuen kun en halunnut että alueen toinen reuna putoaa niin jyrkästi alamäkeen.
Reetulla oli esineinä käsine, pehmolelu sekä kuminen vinkulelu, Aaken kokemattomuudesta johtuen en halunnut sille enää viime viikkoiseen tapaan vaikeaa kumiesinettä vaan se korvattiin jollain kankaisella - tunnustan etten muista mikä se oli...

Esineet oli molemmille koirille about takakulmissa ja keskellä (en tiennyt sijaintia etukäteen). Reippaasta vastatuuleen lähettämisestä johtuen sain kerrankin Reetun uppoamaan suoraviivaisesti vasempaan takakulmaan, tosin lähetin sen myös vielä varmuuden vuoksi hieman vasempaan viistoon. Eka esine löytyikin helposti. Siirryin lähettämään keskelle ja nyt Reetu eteni tapansa mukaisesti kaartaen oikealle, käyden nostamassa oikean kulman esineen. Siirryin lähettämään oikealle ja nyt se joutuikin tekemään töitä löytääkseen keskellä olleen kumiesineen. Annoin sen juosta ja etsiä alueella jonkin aikaa ohjailematta sitä sen enempää, sillä onhan näiden treenien tarkoitus myös antaa poikien kulutella ylimääräisiä energiaa ;). Jonkin ajan kuluttua, kun Reetu meni oikeana sivurajana toimineelle tielle, kutsuin sen luokseni ja lähetin keskeltä aluetta pistolle.
Olinkin osannut valita hyvän lähetyspaikan sillä kolmas esine olikin juuri sillä kohdalla ja näin Reetu sai palkan siitä että lähti just siihen suuntaan mihin sen lähetin.

Aake oli tänään supertaitava ja nopea, teki hyvää sen itseluottamukselle merkata melkein kaikki esineet kerralla. Lähetin sen vasemmasta reunasta, mutta se nappasi vainun keskimmäisestä esineestä matkalla takakulmaan ja kävi siis hakemassa sen ensin. Uusi lähetys takakulmaan ja sieltä esine löytyikin vaivatta. Tosin sillä esineellä Aake sai hajun oikean kulman esineestä ja jäi toinen esine suussaan sekunniksi miettimään mitä tehdä. Onneksi tajusin itsekin odottaa sen sekunnin että näin mihin päätökseen Aake tuli - se päätti hakea kolmannenkin esineen samalla kertaa. Kutsuin sitä tietysti ja epäröimättä se tulikin palauttamaan jo löytämänsä esineen. Niin kiire kuitenkin oli päästä taas matkaan ettei meinannut millään malttaa luovuttaa esinettä vaan tiputti sen maahan eteeni - poimi - tiputti - poimi. Kun sain esineen käteeni, siirryin hieman oikealle lähettämään viimeiseen nostoon. Tämä luonnollisesti palautettiinkin nopsaan.

Lauantain aurinkoisen "talvi"päivän jälkeen sunnuntai vietettiinkin räntä-/vesisateessa, mikä aiheutti sen että vetisellä kentällä otettiin vain seuraamista ja ohjattu nouto.
Reetun huutaminen oli aivan kamalaa, siis aivan jotain uskomatonta... Sillä kiehui niin pahoin yli että rehellisesti sanottuna alkoi itselläkin keittämään. Teen taas sen päätöksen että Reetua ei palkata lelulla! Homma alkoi jo näyttämään hyvältä kesän aikana ja nyt sitten on tarvinnut mennä sössimään kaikki... Se vuotaa taas niin pahasti yli että ei naurata enää yhtään. No, seuraaminen oli mitä oli, kitinää ja vinkunaa eikä minkäänlaista keskittymistä tekemiseen. Ohjatussa vein kapulat leveälle ja kun ei keskittymistä ollut, niin vaikka sai katsoa viennin, niin ei meinannut löytää. Kolme kertaa haetutin vasemman ja yhtä vaikeasti löydettävissä se oli joka kerta. Merkit sentään oli ripeät, tosin en jaksa enää mainita ääniefekteistä.

Tämän esityksen jälkeen olikin aivan taivaallista tehdä Aaken kanssa. Seuraaminen oli hyvin keskittynyttä, mitä isompien lätäköiden kohdalla herpaantui ja tietysti perusasennot jäi vajaiksi tai tekemättä mutta en viitsinyt tehdä siitä numeroa kun tiedän Aaken inhon istua kylmään ja märkään alustaan. Hiottiin takaosan käyttöä vasemalle kääntymisessä ja nopeasti Aake muistikin että myös sitä voi aktiivisesti liikuttaa, pelkän perässä hinaamisen sijaan. Täytyisi vaan itse muistaa ja keskittyä tähän joka kerta kun se tehdään.
Ohjatun merkkeineen Aake teki hienosti, kauempana olleet kapulatkin löytyivät helposti. Myös merkit oli hyvät. En kehu vielä, mutta lähellä on että sanon Aaken alkavan olevan varmempi suorittaja kuin Reetu... ;)